Puiden ja pensaiden kevät­leikkaus

Keväleikkaus

Kevät­leikkaus — tuttu sana 🙂 Useimmat puut ja pensaat leikataan keväällä ennen kuin kasvu pääsee alkuun. Täällä Oulun korkeu­della leikkaukset siirtyvät yleensä huhti­kuulle, sillä maalis­kuussa on vielä liian paljon lunta maassa.  On muistettava, että leikkaa­mista ei tule tehdä “tavan vuoksi” eli leikkaukset tehdään silloin kun tarve on ilmeinen — pensas on esim, ränsis­tynyt tai kasvanut liian suureksi tai siinä on selviä talvi­vau­rioita.  Nämä leikkaukset + muutamien vanhimpien oksien leikkaa­minen alhaalta asti pois ovat ns. hoito­leik­kauksia.

Ns. alasleikkaus (eli pensas leikataan maanpin­nasta n. 15–20 cm tapille) voidaan tehdä hyvin lähes kaikille pensaille.  Osa, kuten esim norja­nan­gervo, tekevät kukka­silmut jo edellisenä syksynä eli alasleik­kuu­ke­väänä ne eivät ehdi kukkia.  Kukkimaan sen sijaan alasleik­kaa­mi­sesta huoli­matta ehtii mm. koivuan­gervo ja keijuan­gervo.  Alaosastaan  harvaksi käynyt tai hoita­mat­to­muutta muotonsa menet­tänyt pensa­saita kannattaa leikata myös varhain keväällä alas.  Leikkauksen yhtey­dessä kannatta myös kasvua­lusta kunnostaa, jotta voimak­kaasti kasva­ville uusille versoille riittää ravin­teita. Rikka­ruohot pidetään kurissa pitämällä juuris­toalue mullok­sella tai levit­tä­mällä siihen katetta, joka estää rikka­ruo­hojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.  Hamppukate on hyvä vaihtoehto kuori­kat­teelle, sillä sen suojissa eivät viihdy kotilot.

Hyöty­puu­tar­hassa keväällä kannattaa leikata marja­pensaat eli poistaa niistä vanhimpia oksia.  Marja­pen­saiden oksat poistetaan aina maanrajaa myöden.  Samalla voi tarkistaa marja­pensaan silmut äkämä­punkin varalta.  Punkin saastut­tamat silmut poistetaan käsin ja tuhotaan.  Jos pensaassa on runsaasti äkämä­punkin tuhoa on syytä poistaa pensas ja korvata se kokonaan uudella.  Marja­pen­saiden vanhimpia oksia poistetaan maata myöten ja tarkis­tetaan, alkavatko osa silmuista turvota kohtuut­toman nopeasti äkämä­punkkien takia. Jos punkkeja on runsaasti, parasta on korvata pensas uudella, muutoin riittää turvon­neiden silmujen poisto.

Mitä ei saa leikata keväällä: (mahla­vuodon takia)

  • koivu
  • vaahtera
  • kirsikka
  • luumu

HOX! Omenapuun isommat leikkaukset kannattaa jättää heinä­kuulle.  Keväällä voidaan leikkoa pois ylimää­räisiä vesiversoja.  Kesäleikkaus ei kiihytä omenapuun kasvua ja näin vältytään vesiver­so­kier­teeltä.

Kotipuu­tar­hurin työvä­li­neiksi riittävät oksasakset eli sekatöörit. Voima­saksia tarvitaan vahvimpien oksien leikkaa­miseen. Pienet jatko­var­silla varus­tetut oksasahat ovat käteviä korkealla olevien oksien poista­miseen.

oksasakset

Tässä vielä linkki videoon, jossa opastetaan leikkausten oikeop­piseen tekoon!

Mukavaa kevättä!

-Minna / GreenDreams

 

Pihasuun­ni­telma

PIHASUUNNITELMAMIKÄ SE ON?

Pihasuun­ni­telma on saman­lainen suunni­telma-asiakirja kuin esim. arkki­teh­ti­suun­ni­telma.   Jotenkin näin itsestä tuntuu vähän nurin­ku­ri­selta se, että raken­nuksen suunnit­te­lu­vai­heessa harva rakentaja kysee­na­laistaa arkki­tehdin, sähkö­suun­nit­te­lijan, lvi-suunnit­te­lijan tai raken­ne­suun­nit­te­lijan käyttöä, mutta pihasuun­nit­te­lijan käyttö unohdetaan.

Arkki­tehdin piirtämä asema­piir­roskuva ei ole pihasuun­ni­telma. Suurin ero on siinä, että pihasuunnittelija/maisemasuunnittelija osaa hyödyntää tontin sen ominais­piir­teiden kautta.  Maape­rä­tut­ki­muksen tulokset kertovat siitä minkä­laiset alusra­kenteet erilaiset pinta­ma­te­ri­aalit vaativat ja minkä­lainen kasvil­lisuus viihtyy pihan erilai­sissa valo ja tuuli olosuh­teissa.  Näin kasvit valitaan kerralla oikein, eikä niitä tarvitse vuosittain siirtää paikasta toiseen paremman kasvu­paikan löyty­misen toivossa.  Suunnit­telija tietää pihan raken­ta­miseen liittyvät säännökset, tuntee erilaiset materi­aalit ja kalusteet ja hänellä on erittäin vahva kasvio­saa­minen.  Lisäksi suunni­tel­massa otetaan kantaa pihan valais­tukseen sekä ympäristöön sopivien materi­aalien valintaan.

Pihasuun­ni­tel­mahan voi olla vaikka ruutu­pa­pe­rille käsin piirretty versio, mutta jos tarvitaan raken­nus­suun­ni­telma, jonka avulla viher­ra­kentaja voisi pihan rakentaa, pitää sen olla mitta­tarkka kuva, johon on merkitty korot, mitat, kasvit jne.

Minkä­lainen on GreenDreams -suunni­tel­ma­pa­ketti eli aukais­taanpa tähän vähän työn sisältöä.

1. PIHASUUNNITELMAN RAKENNUSSUUNNITELMA

Yleensä 1:100 piiretty kuva, joka toimi­tetaan asiak­kaalle nelivä­ri­tu­los­teena. Kuvassa kasvit, pinnoitteet,kalusteet, korko­maailma jne. Ennen tätä on asiakkaan kanssa käyty luonnos­ku­va­kierros, jonka hyväk­sy­misen jälkeen varsi­nainen raken­nus­suun­ni­telma sitten tehdään.

2. PIHASUUNNITELMAN KAIVUUSUUNNITELMA

Uudis­ra­ken­nus­koh­teissa tarjoan pakettiin myös kaivuusuun­ni­telmaa, jota voidaan käyttää apuna ihan siellä tontin kaivuu­töiden alkumet­reillä.

3. PIHASUUNNITELMAN SUUNNITELMASELOSTUS (MALLISIVU)

Lyhyt selvitys siitä, mitä kysei­sellä pihalla raken­netaan

4. PIHASUUNNITELMAN TYÖSELOSTUS

Ohjeistus pihan raken­ta­miseen.  Räätä­löidään jokaisen kohteen mukaan joko omatoi­mi­ra­ken­tajan tai viher­ra­ken­tajan tarpeisiin.  Sisältää myös lyhyen tontti­koh­taisen hoito-ohjeis­tuksen.

 

(pari malli­sivua)

5. PIHASUUNNITELMAN MÄÄRÄLUETTELOT (KASVIT, PÄÄLLYSTEET, KALUSTEET)

Näiden avulla voit pyytää tarjoukset tuotteista

6. PIHASUUNNITELMAN KASVILUETTELO

Lyhyet kuvaukset pihan kasveista kuvineen ja hoito-ohjeineen.

7. MUUT

Eli pakettiin lisätään esim. erikois­kasvien istutus- ja hoito-ohjeita, raken­ta­mis­oh­jeita

8. PAKETTIIN VOIDAAN LISÄTÄ MYÖS 3D-KUVAT

 

KUVA KOKO YHDESTÄ ASIAKASPAKETISTA

Lähtö­koh­tai­sesti pihasuun­ni­telman hintaan vaikut­tavat tontin koko, maaston­muodot ja tietysti asiak­kaiden toiveet. Myös suunnit­te­lijan kokemus ja työhis­toria. Tästä linkistä löytyy lisätietoa pihasuun­nit­te­lusta ja hinnoit­te­lusta.

Ihmet­telen yhä sitä, että rakennusliikkeet/talotehtaat/ arkki­tehdit eivät osaa ottaa koppia siitä, että tarjoai­sivat asiak­kailleen myös viher­suun­nit­te­lu­pal­veluja.  Se toisi lisäarvoa niin tilaa­jalle kuin heille itsel­leenkin.  Raken­nuksen suunnit­te­lu­vai­heessa tehty suunni­telma voi säästää uudis­ra­ken­tajan rahapussiin pitkän pennin, kun maansiir­totyöt voidaan tehdä myös pihan osalta siellä alkuvai­heessa, kun talon pohjia kaivetaan

Kirjoitin aikai­semmin blogiini pihasuun­nit­te­lu­pro­sessin kulusta. Löydät kirjoi­tukseni täältä

Nurmikon kevät­hoito

Nurmikon hoito keväällä

Haravoidako vai ei? Kas siinäpäs vasta pulma!

Nurmikon kevät­huoltoon ryhdytään siinä vaiheessa, kun nurmikko on kuivah­tanut. Vältä siis kulkua lumen alta paljas­tu­valla nurmi­kolla, sillä ruoho­kas­vusto on arka tiivis­ty­misen aiheut­ta­mille vauriolle. Ja kun hoito­hommiin vihdoin päästään, ei kannata ensim­mäisenä rynnätä varastoon etsimään haravaa, jotta saisit raapu­tettua nurmikon pinnan puhtaaksi edellisen syksyn lehdistä. Lehdet nimittäin paran­tavat maaperää, kun madot ja muut maan piene­liöstöt käyttävät lehdet ravin­nokseen ja muuttavat lehdet mullaksi. Samalla ne paran­tavat maaperää myllää­mällä käytäviä kasvua­lustaan 🙂 Voit jättää edellis­vuo­tiset lehdet nurmi­kolle maatumaan jos niitä on suht tasai­sesti kauttaaltaan. Paksumpia läjiä ja vaahteran sekä tammen­lehtiä voit poistaa ettei nurmikko painu niiden alla.

Melko usein nurmi­kosta löytyy paljaita paikkoja talven jäljiltä. Näistä nurmikko on kuollut ja syynä voi olla esim. jääpolte. Jääpol­tetta syntyy silloin, kun syksyllä jo routaan­tuneen maan päälle kertyy vettä, joka jäätyy nurmikon päälle. Nurmi­kossa on siis kuoppa, johon vesi jää. Tämä jääty­minen aiheuttaa lopulta kasvien tukah­tu­miseen. Nurmikko kuolee kylmään ja hapen­puut­teeseen. Hyvin yleisesti tätä jääpol­tetta esiintyy niillä nurmia­lueilla joiden päälle on kasattu talvella lunta. Edellis­kesän kova kulutus vaikkapa lasten pelia­lu­eella on myös saattanut aiheuttaa painan­teita, joihin vesi talven aikana on päässyt kerään­tymään ja jäätymään.

Ennen paikkaus­kylvöä vanha nurmi­kon­pinta rikotaan joko avalli­sella puutar­ha­ha­ralla tai leikku­ri­ha­ra­valla. Suuriin alueisiin on syytä käyttää järeämpää kalustoa kuten esim. puutar­ha­jyr­sijää. Kuopalla oleviin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoi­tettua multaa, joka jyrätään tasai­seksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti haravoiden uuteen kasvua­lus­taansa. Sitten vielä tiivis­tä­minen jyrää­mällä tai lapiolla taput­ta­malla. Tämä tiivis­tä­minen on kasvuun­lähdön kannata erittäin tärkeä. Näin paikkaus­kylvönä kylvetyt siemenet pääsevät koske­tuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen löysään multaan. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Nurmikon lannoitus keväällä

Nurmikon lannoi­tuk­sella tarkoi­tetaan monesti nurmikon kalkit­se­mista, joka tapahtuu yleensä keväällä heti lumien sulamisen aikaan. Kalkin käytön tarpeel­lisuus ja sopiva aikaväli kalkit­se­mi­selle riippuu ihan maaperän pH- arvosta, josta kirjoit­te­linkin edelli­sessä postauk­sessani. Kalkit­se­mista ei pidä tehdä vain tavan vuoksi vaan maan pH- arvoa seuraten. Uusin­ta­kal­kitus voi olla vuosittain, joka toinen vuosi tai jopa harvem­minkin. Usein puutar­ha­si­vus­tojen kirjoi­tuk­sissa näkyy väite, että sammal nurmi­kolla tarkoittaa kalkin puutetta. Näin se ei välttä­mättä ole, vaan syy samma­loi­tu­miseen voi johtua myös tiivis­ty­neessä kasvua­lus­tassa.
Nurmi­koille on tarjolla myös erilaisia typpi­pi­toisia kevät­lan­noit­teita, joita voidaan käyttää, jos esim. nurmikon väri vaalenee huomat­ta­vasti eli vaale­ne­minen viestii typen­puut­teesta. Ja kun lannoittaa tällai­sella typpi­pi­toi­sella lannoit­teella sitoutuu siihen, että nurmikkoa pitää leikata tiheään koska lannoitus kiihdyttää kasvua.

Nurmikon leikkaus keväällä

Nurmikon leikkaus on myös osa nurmikon keväistä/alkukesäistä hoitoa. Jos pitää käyttää harkintaa haravoin­nissa niin samoin sitä käytetään keväi­sessä ruohon­leik­kuussa. Anna nurmikon aloittaa kesäkauden kasvunsa rauhassa ja aloita leikkuu vasta, kun kasvua on tullut 5–7 cm ja yöpak­kaset on ohi. Pari ensim­mäistä leikkuu­kertaa leikataan normaalia ylemmällä leikkuu­kor­keu­della.

Nurmikon ilmas­tointi

Ilmas­toin­nilla tarkoi­tetaan tiivis­tyneen ja hyvin usein tiivis­ty­mi­sestä johtuvan samma­loi­tu­misen vähen­tä­mistä. Hyvin yleisesti nurmikon ilmas­tointia kehoi­tetaan tekemään esim. piste­le­mällä nurmikkoon talikolla reikiä tai juoksemaan pitkin pihaa ns. ilmas­toin­ti­ken­gillä. Näistä ei juurikaan ole apua — varsinkaan, jos näihin yksitäisiin reikiin ei haravoida hiekkaa. Paras keino nurmikon kasvuo­lo­suh­teiden paran­ta­miseen on se, että levittää vuosittain nurmikon päälle ohuen kerroksen esim. kompos­ti­multaa. Maaperän pieneliöt tekevät maanmuok­kaustyöt puolestasi eli ne muuntavat kuolevat ainekset nopeasti maaperää kuohkeut­ta­vaksi humuk­seksi ja ravin­toai­neiksi ruoho­kas­veille.

Pihasuun­nit­te­lijan vinkit pihan kalki­tukseen

Kevät saapuu ja kevään pihatyöt ovat jo käsillä.  Tällä kertaa lyhyt blogi­postaus kalki­tuk­sesta, sillä viime viikon kirjas­tojen Viheril­loissa tästä asiasta nousi esiin useam­pikin kysymys. Yleensä ohjaan asiak­kaitani kalki­tuksen saloihin joko  neuvon­ta­käynnin aikana tai pihasuun­ni­tel­ma­pa­ketin pihan hoito-oppaassa.

Eli aloite­taanpa siitä, että miksi sitä kalki­tusta oikein tarvitaan?
Suomen maaperä on luontai­sesti hapanta ja kalki­tusta tarvitaan, jotta kasvi saa otettua ravin­teita happa­masta maasta.  Kalki­tuksen avulla maahan saadaan magne­siumia ja kalsiumia ja lisätään maaperän piene­liöstön aktii­vi­suutta.  Piene­liöstön toiminta tehostaa ravin­teiden kiertoa, parantaa maan murura­ken­netta ja parantaa elope­räisten yhdis­teiden hajoa­mista -kalkitus siis parantaa maan raken­netta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi.  Riittävän kalki­tuksen avulla voidaan myös vähentää haital­listen raskas­me­tallien liukoi­suutta ja tätä kauttaa niiden pitoi­suuksia puutarhan tuotta­massa sadossa.

Miksi puhutaan pH-luvusta ja mitä sillä tarkoi­tetaan?

pH -luku kuvaa maan happa­muutta.  Neutraali pH -lukema on 7.  Sen yli menevät luvut ilmoit­tavat maan emäksi­syy­destä ja matalammat lukemat maan happa­muutta.  Hienosti sanoen emäksi­sessä maassa on vähän vetyioneja ja happa­massa paljon.  Suurim­malle osalle puutar­ha­kasveja sopiva pH on 6,0 — 6,5 Poikkeuk­siakin on eli esim. alppi­ruusut ja pensas­mus­tikat vaativat happaman maan  (pH n.4,5)  Lähellä neutraalia (pH 6,5–7) olevaa kasvua­lustaa kaipaavat erityi­sesti omenapuut ja marja­pensaat!

kalkitus, pH, pihatyöt

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pH:n vaikutus ravin­teiden imeyty­miseen (kuva Farmit.net)

Mistä tiedän onko maa liian hapan?

Puutar­ha­myy­mä­löistä voi hankkia pH -liuskoja, joilla saa suuntaa antavaa kuvaa maan happa­muu­desta.  Tarkempaan analyysiin vaaditaan maanäyte, joka tutkitaan labora­to­riossa.  On kuitenkin eräitä indikaat­to­ri­kasveja, jotka paljas­tavat maan happa­muuden. Happa­massa maassa viihtyviä lajeja ovat esimer­kiksi ruiskau­nokki, kelta­päi­vän­kakkara, rikka­si­nappi, peltoe­mäkki, pelto­re­tikka ja pelto­ha­tikka. Niiden runsas esiin­ty­minen voi olla merkki kalki­tuk­sen­tar­peesta.

Kuinka paljon kalkkia tarvitaan?

Labora­to­riossa tehtäv maa-analyysi kertoo pH- tason lisäksi kasvua­lustan maalajin ja multa­vuuden.  Näiden tietojen perus­teella saadaan laskettua alueen tarvittava kalkki­määrä perus­tamis- ja hoito­vai­heessa.  Ylläpi­to­kal­ki­tusta tarvitaan n. kolmen vuoden välien.  Pinta­le­vi­tyk­sessä yleisohje on n. 30 kg/aari.  Parhaiten kalkin saa kuitenkin sekoit­ta­malla sen pinta­multaan eli ei vain pintaan ripot­ta­malla.  Perus­ta­mis­vai­heessa maanäytteen ilmoittama kalki­tus­määrä sekoi­tetaan esim. jyrsijän avulla koko kasvu­ker­rokseen.

Milloin kalkitus kannattaa tehdä?

Periaat­teessa milloin tahansa, mutta nyrkki­sääntönä se, että kosteaan maahan kalkki liukenee nopeammin kuin kuivaan.  Vanhassa puutar­hassa kalkki levitetään yleensä aikaisin keväällä. Esim. lumen päälle levitetty kalkki imeytyy sulamis­veden mukana suoraan juuristoon. Lannoitteet levitetään pari viikkoa kalkin levityksen jälkeen. Uudella pihalla kalkitus kannattaa tehdä ennen istutusa­lueiden katta­mista ja uusia siinä vaiheessa, kun katetta uusitaan.  Jos kalki­tuksen joutuu tekemään katteen päälle, kastelu auttaa sen liuke­ne­miseen ja painu­miseen kasvua­lustaan.

Milloin kalki­tuk­sesta voi olla haittaa?

Liian runsas­kä­tinen kalkitus voi nostaa maan pH:n liian emäksiseen suuntaan eli voi jopa estää ravin­teiden liuke­ne­misen kasvin käyttöön.  Neutraalin pH:n lähes­tyessä esimer­kiksi sinkin, boorin ja kuparin liuke­ne­minen heikkenee.

Minkä­laista kalkkia puutar­hassa pitäisi käyttää?

Kotipuu­tar­hurin kalkki­pus­sissa on magne­siumia vähintään 7 %.  Tämä on hyvä muistaa!

Miten nurmikko kalkitaan?

Jos nurmikkoa leikataan tiheään, lannoi­tetaan kiven­näis­lan­noit­teilla ja josta leikkuujäte kerätään pois, on kalki­tus­tarve noin joka toinen vuosi. Tarve vähenee, jos nurmikko saa ravin­nokseen luonnon­lan­noi­tetta tai elope­räistä kasvi­silppua, kuten leikkuu­jä­tettä ja maatuvia lehtiä. Hyvä nyrkki­sääntö ylläpi­to­kal­ki­tuk­selle on noin 10 kiloa kalkkia 100 neliölle nurmikkoa. Muista, että samma­loi­tu­minen ei ole automaat­ti­sesti merkki kasvua­lustan happa­moi­tu­mista. Sammal nurmi­kolla voi johtua myös kasvua­lustan tiivis­ty­mi­sestä ja nurmi­hei­nälle liian varjoi­sesta kasvu­pai­kasta.

Voiko tuhkaa käyttää kalki­tukseen?

Voi, kunhan se on puhdasta puutuhkaa eli siinä ei ole esim. pakkaus­ma­te­ri­aalien tai raken­nus­jät­teiden tuhkaa (lehti­puiden tuhka parempi kuin havupuiden tuhka).  Tuhkasta kasvit saavat monipuo­lisia ravin­teita kuten magne­siumia, kaliumia, kalsiumia ja hivenai­neita.  Tuhka sopii puutarhan istutusa­lueiden ylläpi­to­kal­ki­tuseen  — perus­ta­mis­kal­ki­tukseen se ei riitä.  Syötä­ville kasveille suosit­te­lisin kuitenkin taval­lista kalkkia.  Tarkkojen annos­te­luoh­jeita tuhkalle on hieman vaikeampi antaa, sillä tuhkan ravin­ne­pi­toisuus vaihtelee sen mukaan mitä puuta on poltettu. Suuntaa-antavana määränä voisi pitää ämpäril­listä tuhkaa (n. 5 kg) /50–100 m2.

Riittääkö kalkittu multa puutarhan kalkit­se­miseen?

Maanpa­ran­nukseen se ei riitä ellei puutarhaan tuotavaa kuormaa ole raken­nettu maape­rä­ana­lyysin tulosten perus­teella eli puutarhan omistaja on teettänyt analyysin ja niiden tulosten perus­teella tilannut uuden puutarhaan varta­vasten “raken­netun” kasvua­lustan.  Jos käytät lannoi­tukseen kompostia niin niitä ei ole syytä tehdä samalla kertaa.

Miten voin istuttaa alppi­ruusun pihalleni, jos ympärillä kasvavat kasvit tarvit­sevat kalkkia?

Tee alppi­ruusulle (tai muulle happaman maan kasville) oma istutus­kuoppa jonka täytät happa­malla havu-rodo -mullalla.   Lannoita täsmä­lan­noi­tuksena sovel­tu­valla lannoit­teella ja käytä alppi­ruusun alla esim. hapanta turve­ka­tetta.

Oululaiset voivat teettää maa-analyysin Suomen Ympäris­tö­pal­ve­luilla  Kotipuu­tarha-analyysin hinta v. 2016 on  35 € alv 0%.

Tästä linkistä löydät koko hinnaston.

Hoiva­kotien pihasuun­nittelu

Luinpas tuossa Studio55:n sivuilta ihan kyyneleet silmiin nostat­tavan jutun hoiva­ko­dista, jossa oli panos­tettu asukkaiden viihty­vyyteen upealla pihasuun­nit­te­lulla. Hoivakoti oli nimetty Ulkoilu&Puutarha -hoiva­ko­diksi Hoivakoti on kuitenkin asukkait­tensa koti ja kuinka moni meistä astuu pihalla, jota ympäröi rauta-aita ja pihalla on vain nurmikkoa, asfalttia ja pihalaatat? Yhä enene­vässä määrin omistusa­sun­tojen pihaan satsataan ja siitä tehdään asukkaiden olohuoneen jatke. Jopa taloyh­tiöiden pihan arvo on pikku­hiljaa alettu ymmärtää.
Mutta.…miksi tämä ei toimi hoiva­ti­lojen yhtey­dessä? Olen jopa törmännyt lauseeseen “kai sinne pihalle pari marja­puskaa riittää?”… Arkki­tehdit ja raken­nus­suun­nit­te­lijat osaavat suunni­tella toimivat sisätilat ja osaavat raken­ta­misen säännöt ja kiemurat. Kysynkin sitä, että kuinka monessa hoiva­tiloja suunnit­te­le­vassa yrityk­sessä on viheralan ammat­ti­lainen suunnit­tel­massa vihera­lueet, joiden avulla saadaan virkis­tystä ja iloa hoiva­kotien asukkaiden elämään?

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus ja tuo Studio55:n juttu Sinussa herättää? Minkä­lai­sessa ympäris­tössä sinä haluaisit elämäsi viimeiset vuodet viettää?

mummola