Pihasuun­nit­te­lijan vinkit pihan kalki­tukseen

Kevät saapuu ja kevään pihatyöt ovat jo käsillä.  Tällä kertaa lyhyt blogi­postaus kalki­tuk­sesta, sillä viime viikon kirjas­tojen Viheril­loissa tästä asiasta nousi esiin useam­pikin kysymys. Yleensä ohjaan asiak­kaitani kalki­tuksen saloihin joko  neuvon­ta­käynnin aikana tai pihasuun­ni­tel­ma­pa­ketin pihan hoito-oppaassa.

Eli aloite­taanpa siitä, että miksi sitä kalki­tusta oikein tarvitaan?
Suomen maaperä on luontai­sesti hapanta ja kalki­tusta tarvitaan, jotta kasvi saa otettua ravin­teita happa­masta maasta.  Kalki­tuksen avulla maahan saadaan magne­siumia ja kalsiumia ja lisätään maaperän piene­liöstön aktii­vi­suutta.  Piene­liöstön toiminta tehostaa ravin­teiden kiertoa, parantaa maan murura­ken­netta ja parantaa elope­räisten yhdis­teiden hajoa­mista -kalkitus siis parantaa maan raken­netta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi.  Riittävän kalki­tuksen avulla voidaan myös vähentää haital­listen raskas­me­tallien liukoi­suutta ja tätä kauttaa niiden pitoi­suuksia puutarhan tuotta­massa sadossa.

Miksi puhutaan pH-luvusta ja mitä sillä tarkoi­tetaan?

pH -luku kuvaa maan happa­muutta.  Neutraali pH -lukema on 7.  Sen yli menevät luvut ilmoit­tavat maan emäksi­syy­destä ja matalammat lukemat maan happa­muutta.  Hienosti sanoen emäksi­sessä maassa on vähän vetyioneja ja happa­massa paljon.  Suurim­malle osalle puutar­ha­kasveja sopiva pH on 6,0 — 6,5 Poikkeuk­siakin on eli esim. alppi­ruusut ja pensas­mus­tikat vaativat happaman maan  (pH n.4,5)  Lähellä neutraalia (pH 6,5–7) olevaa kasvua­lustaa kaipaavat erityi­sesti omenapuut ja marja­pensaat!

kalkitus, pH, pihatyöt

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pH:n vaikutus ravin­teiden imeyty­miseen (kuva Farmit.net)

Mistä tiedän onko maa liian hapan?

Puutar­ha­myy­mä­löistä voi hankkia pH -liuskoja, joilla saa suuntaa antavaa kuvaa maan happa­muu­desta.  Tarkempaan analyysiin vaaditaan maanäyte, joka tutkitaan labora­to­riossa.  On kuitenkin eräitä indikaat­to­ri­kasveja, jotka paljas­tavat maan happa­muuden. Happa­massa maassa viihtyviä lajeja ovat esimer­kiksi ruiskau­nokki, kelta­päi­vän­kakkara, rikka­si­nappi, peltoe­mäkki, pelto­re­tikka ja pelto­ha­tikka. Niiden runsas esiin­ty­minen voi olla merkki kalki­tuk­sen­tar­peesta.

Kuinka paljon kalkkia tarvitaan?

Labora­to­riossa tehtäv maa-analyysi kertoo pH- tason lisäksi kasvua­lustan maalajin ja multa­vuuden.  Näiden tietojen perus­teella saadaan laskettua alueen tarvittava kalkki­määrä perus­tamis- ja hoito­vai­heessa.  Ylläpi­to­kal­ki­tusta tarvitaan n. kolmen vuoden välien.  Pinta­le­vi­tyk­sessä yleisohje on n. 30 kg/aari.  Parhaiten kalkin saa kuitenkin sekoit­ta­malla sen pinta­multaan eli ei vain pintaan ripot­ta­malla.  Perus­ta­mis­vai­heessa maanäytteen ilmoittama kalki­tus­määrä sekoi­tetaan esim. jyrsijän avulla koko kasvu­ker­rokseen.

Milloin kalkitus kannattaa tehdä?

Periaat­teessa milloin tahansa, mutta nyrkki­sääntönä se, että kosteaan maahan kalkki liukenee nopeammin kuin kuivaan.  Vanhassa puutar­hassa kalkki levitetään yleensä aikaisin keväällä. Esim. lumen päälle levitetty kalkki imeytyy sulamis­veden mukana suoraan juuristoon. Lannoitteet levitetään pari viikkoa kalkin levityksen jälkeen. Uudella pihalla kalkitus kannattaa tehdä ennen istutusa­lueiden katta­mista ja uusia siinä vaiheessa, kun katetta uusitaan.  Jos kalki­tuksen joutuu tekemään katteen päälle, kastelu auttaa sen liuke­ne­miseen ja painu­miseen kasvua­lustaan.

Milloin kalki­tuk­sesta voi olla haittaa?

Liian runsas­kä­tinen kalkitus voi nostaa maan pH:n liian emäksiseen suuntaan eli voi jopa estää ravin­teiden liuke­ne­misen kasvin käyttöön.  Neutraalin pH:n lähes­tyessä esimer­kiksi sinkin, boorin ja kuparin liuke­ne­minen heikkenee.

Minkä­laista kalkkia puutar­hassa pitäisi käyttää?

Kotipuu­tar­hurin kalkki­pus­sissa on magne­siumia vähintään 7 %.  Tämä on hyvä muistaa!

Miten nurmikko kalkitaan?

Jos nurmikkoa leikataan tiheään, lannoi­tetaan kiven­näis­lan­noit­teilla ja josta leikkuujäte kerätään pois, on kalki­tus­tarve noin joka toinen vuosi. Tarve vähenee, jos nurmikko saa ravin­nokseen luonnon­lan­noi­tetta tai elope­räistä kasvi­silppua, kuten leikkuu­jä­tettä ja maatuvia lehtiä. Hyvä nyrkki­sääntö ylläpi­to­kal­ki­tuk­selle on noin 10 kiloa kalkkia 100 neliölle nurmikkoa. Muista, että samma­loi­tu­minen ei ole automaat­ti­sesti merkki kasvua­lustan happa­moi­tu­mista. Sammal nurmi­kolla voi johtua myös kasvua­lustan tiivis­ty­mi­sestä ja nurmi­hei­nälle liian varjoi­sesta kasvu­pai­kasta.

Voiko tuhkaa käyttää kalki­tukseen?

Voi, kunhan se on puhdasta puutuhkaa eli siinä ei ole esim. pakkaus­ma­te­ri­aalien tai raken­nus­jät­teiden tuhkaa (lehti­puiden tuhka parempi kuin havupuiden tuhka).  Tuhkasta kasvit saavat monipuo­lisia ravin­teita kuten magne­siumia, kaliumia, kalsiumia ja hivenai­neita.  Tuhka sopii puutarhan istutusa­lueiden ylläpi­to­kal­ki­tuseen  — perus­ta­mis­kal­ki­tukseen se ei riitä.  Syötä­ville kasveille suosit­te­lisin kuitenkin taval­lista kalkkia.  Tarkkojen annos­te­luoh­jeita tuhkalle on hieman vaikeampi antaa, sillä tuhkan ravin­ne­pi­toisuus vaihtelee sen mukaan mitä puuta on poltettu. Suuntaa-antavana määränä voisi pitää ämpäril­listä tuhkaa (n. 5 kg) /50–100 m2.

Riittääkö kalkittu multa puutarhan kalkit­se­miseen?

Maanpa­ran­nukseen se ei riitä ellei puutarhaan tuotavaa kuormaa ole raken­nettu maape­rä­ana­lyysin tulosten perus­teella eli puutarhan omistaja on teettänyt analyysin ja niiden tulosten perus­teella tilannut uuden puutarhaan varta­vasten “raken­netun” kasvua­lustan.  Jos käytät lannoi­tukseen kompostia niin niitä ei ole syytä tehdä samalla kertaa.

Miten voin istuttaa alppi­ruusun pihalleni, jos ympärillä kasvavat kasvit tarvit­sevat kalkkia?

Tee alppi­ruusulle (tai muulle happaman maan kasville) oma istutus­kuoppa jonka täytät happa­malla havu-rodo -mullalla.   Lannoita täsmä­lan­noi­tuksena sovel­tu­valla lannoit­teella ja käytä alppi­ruusun alla esim. hapanta turve­ka­tetta.

Oululaiset voivat teettää maa-analyysin Suomen Ympäris­tö­pal­ve­luilla  Kotipuu­tarha-analyysin hinta v. 2016 on  35 € alv 0%.

Tästä linkistä löydät koko hinnaston.

Herätys raken­nusala!

Asiaa uudis­ra­ken­ta­mi­sesta!

Osuipa silmiini tälle aamulle aika virkistävä blogi­kir­joitus !  Eli joku muukin on sitä mieltä, että raken­nusalan olisi syytä herätä nykypäivään 😀  Itsehän pohdin tätä samaa asiaa pihasuun­nit­telun kannalta heinä­kui­sessa blogi­kir­joi­tuk­sessani —  tuossa Ryhmä­ra­ken­ta­misen blogissa otettiin enemmän kantaa raken­ta­miseen, mutta sama asia voidaan siirtää myös pihara­ken­ta­miseen.  Käsi ylös uudis­ra­ken­tajat — kuinka monelle teistä tarjottiin talon suunnit­te­lu­vai­heessa myös pihasuu­nit­te­lu­pal­velua?  Tai kerrottiin pihara­ken­ta­misen kokonais­kus­tan­nuk­sista tai siitä, että jos pihara­ken­ta­misen pohjatyöt siirretään vaiheeseen, kun talo on valmis, voivat maara­ken­ta­misen kustan­nukset nousta jopa kuusin­ker­tai­siksi?  Ei tainnut kovin montaa kättä nousta 🙂

-Minna

Hoiva­kotien pihasuun­nittelu

Luinpas tuossa Studio55:n sivuilta ihan kyyneleet silmiin nostat­tavan jutun hoiva­ko­dista, jossa oli panos­tettu asukkaiden viihty­vyyteen upealla pihasuun­nit­te­lulla. Hoivakoti oli nimetty Ulkoilu&Puutarha -hoiva­ko­diksi Hoivakoti on kuitenkin asukkait­tensa koti ja kuinka moni meistä astuu pihalla, jota ympäröi rauta-aita ja pihalla on vain nurmikkoa, asfalttia ja pihalaatat? Yhä enene­vässä määrin omistusa­sun­tojen pihaan satsataan ja siitä tehdään asukkaiden olohuoneen jatke. Jopa taloyh­tiöiden pihan arvo on pikku­hiljaa alettu ymmärtää.
Mutta.…miksi tämä ei toimi hoiva­ti­lojen yhtey­dessä? Olen jopa törmännyt lauseeseen “kai sinne pihalle pari marja­puskaa riittää?”… Arkki­tehdit ja raken­nus­suun­nit­te­lijat osaavat suunni­tella toimivat sisätilat ja osaavat raken­ta­misen säännöt ja kiemurat. Kysynkin sitä, että kuinka monessa hoiva­tiloja suunnit­te­le­vassa yrityk­sessä on viheralan ammat­ti­lainen suunnit­tel­massa vihera­lueet, joiden avulla saadaan virkis­tystä ja iloa hoiva­kotien asukkaiden elämään?

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus ja tuo Studio55:n juttu Sinussa herättää? Minkä­lai­sessa ympäris­tössä sinä haluaisit elämäsi viimeiset vuodet viettää?

mummola

Pölyt­täjät puutar­hassa

Maapallon elämän perusta on kasvien yhteyt­tä­minen ja kasvien lisään­ty­misen edellytys on riittävä pölytys. Maapallon tehokkain ja tärkein pölyt­tä­jä­hyön­teinen on mehiläinen.   Hieman surul­lisena luen puutar­ha­palstoja ja erilaisia facebook­ryhmiä, jossa etsitään toistaan jykevämpiä keinoja hävittää pihalta ampiaiset ja tämä käsite yleensä sisältää myös hyödyl­liset mehiläiset ja kimalaiset.

Tunnista pölyt­täjät hunaja.net

Eli tuosta kolmi­kosta ampiaisen tunnistaa “ampiais­vyö­tä­röstä” ja karvat­to­masta ruumiista, josta kelta­musta raidoitus erottuu selkeästi.  Kimalainen ja mehiläinen ovat niitä puutarhan “hyviksiä”, joiden tuhoa­miseen täytyy kyllä olla hyvät perusteet jos sille tielle lähetään.  Albert Einsteinin sanoin: “Jos mehiläiset kuolevat, on ihmisillä neljä vuotta elinaikaa…”

Nykyinen maatalous suosii suuria peltoau­keita, yhden vilje­ly­kasvin peltoja, salaojia ja kasvin­suo­je­luai­neita, joilla kaikilla on luonnon­va­raisten pölyt­tä­jä­hyön­teisten tehoa heikentävä vaikutus, sillä niiden luontaiset ravin­to­kasvit ja pesäpaikat tuhou­tuvat.  Totuus on, että nykyinen maatalous tarvitsee entis­täkin enemmän mehiläisiä pölyt­tä­jiksi ja luonnon­va­raisten pölyt­tä­jä­hyön­teisten vähene­mistä ovat korvanneet mehiläis­tar­haajat.  He tuottavat herkul­lisen kotimaisen hunajan lisäksi paljon pieniä apulaisia pölytys­hommiin ja siksi olikin aika järkyt­tävää lukea Suomen Mehiläis­hoi­tajien liiton tiedote, jossa kerrottiin Loimaalla tapah­tu­neesta kasvin­suo­je­lu­ruis­ku­tuksen aiheut­ta­masta tarha­me­hi­läisen joukko­tu­hosta. Kasvin­suo­je­luaine oli ilmei­sesti ruisku­tettu vastoin ruisku­tus­oh­jeita mehiläisten lentoaikana.  Jotenkin tuntuu oudolta tällainen välin­pi­tä­mät­tömyys vilje­li­jöiden puolelta, sillä pölyt­täjien määrähän vaikuttaa suoraan  myös sadon määrään.

Vuodesta 2006 lähtien  yksin Yhdys­val­loissa on kuollut yli kolme miljoonaa mehiläi­syh­dys­kuntaa ja maail­man­laa­jui­sesti miljardeja.  Mehiläis­po­pu­laa­tioiden romah­ta­minen on vakavasti otettava uhka vilja­sa­doille sillä kolmannes kaikesta syömäs­tämme ruoasta on riippu­vaista näistä pienistä pölyt­tä­jistä.  Joukko­kuo­lemien syyksi on epäilty virus­tar­tuntaa, erilaisia baktee­ri­tar­tuntoja, liian tehokasta kasva­tusta mutta myös erittäin suurella varmuu­della kasvien­suo­je­lu­ke­mi­kaaleja.  Keväällä 2014 Harvardin yliopisto julkaisi tutki­muksen ns. neoni­ko­ti­noidien vaaral­li­suu­desta mehiläi­sille ja heinäkuun alussa luin ensim­mäisiä tutki­mus­tu­loksia glyfo­saatin haital­li­sesta vaiku­tuk­sesta.  Glyfo­saattia on mm. kaikkien tunte­massa Round Up -valmis­teessa, jota myydään ihan rauta­kaup­pa­ta­varana kaikille kansa­lai­sille.

Pölyt­täjiä voi auttaa ihan kotipuu­tar­hassa erilaisin keinoin.  Mm. keino­pesät on hyvä ekoteko erakko­me­hi­läi­sille samoin erilaisten mesikasvien lisää­minen istutus­ryh­missä. Pölyt­täjät auttavat kasvat­tamaan kotipuu­tarhan hyöty­puu­tarhan satoa ja paran­tavat kukka­loistoa!

Pienen pihan suunnittelu

Pienistä pihoista puhut­taessa tarkoi­tetaan yleensä rivita­lo­pihoja tai pieniä parita­lo­pihoja.  Uutena tulok­kaana omiin suunnit­te­lu­koh­tei­siini on tullut on ns. ketju­tetut omako­ti­talot, joiden piha-alue on todella pieni. Pihan malli on poikkeuk­setta selkeä suora­kaiteen tai neliön muotoinen ja yhä enene­vissä määrin ne on rajattu korkein lauta-aidoin eli näkymä ikkunasta ulos on melko karu.

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Pihan ilmettä suunni­tel­taessa kannattaa lähtö­koh­tai­sesti miettiä mitä piha sinulle itsellesi ja perheellesi merkitsee. Onko piha lasten leikkipiha, olohuoneen jatke, kesäkeittiö, hyöty­puu­tarha jne.   Tarvi­taanko pihalla nurmikkoa vai halutaanko esim teras­sia­luetta laajentaa ja jatkaa vaikkapa kivipinnoin. Kun tämä asia on selvä, aloitetaan pihan suunnittelu toivo­tuilla toimin­noilla. Pihalehtiä ja -kirjoja kannattaa selailla ja esim. Pinterest- palve­lusta löytyy kuvahaulla paljon erilaisia ideakuvia.

Pienel­läkin pihalla on mahdol­lista toteuttaa ns. huonea­jat­telua, jossa erilaiset toiminnot ovat omina “huoneinaan” ja hyvällä suunnit­te­lulla ns. toivot­toman tuntui­ses­takin lähtö­ti­lan­teesta saadaan toimiva ja viihtyisä kokonaisuus.

py-C3-B6relinjainen-2BpihaKun olet päättänyt puutarhan toiminnot. suunnittele pihan muoto­kieli ja mitoitus.  Pienessä pihassa kannattaa suosia geomet­risiä perus­muotoja — neliöitä ja suora­kai­teita. Nämä muodot toistavat talon muotoa ja antavat pihalle hyvän jäsen­nellyn ulkonäön.  Ympyrän käyttö onnistuu myös -tai yleen­säkin kaarevien muotojen käyttö — mutta niiden kanssa täytyy olla huolel­linen, ettei loppu­tulos näytä epäsiis­tiltä ja huolit­te­le­mat­to­malta.

Jos pieni piha on rinteinen luo se omat haasteensa pihan suunnit­teluun.  Kukaan ei halua pihaa, jolla ei voi tehdä mitään kun se on.…hmmmm…yhtä rinnettä 🙂 .  Eli pihaa pitää porrastaa ja luoda sinne tiloja eri tasoihin.  Näin saadaan loihdittua rinteestä toimiva pihako­ko­naisuus.

Ennen

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

Rivita­lo­pi­hoille on tyypil­listä, että siinä on erilliset etu- ja takapiha, jotka ovat hyvin usein kasvuo­lo­suh­teiltaan aivan erilaiset — toinen varjoinen pohjoispiha ja toinen aurin­koinen etelä- tai länsipiha.  Alla olevassa kohteessa pihan paahteinen puoli on sisään­tu­lossa ja varjoi­sempi puoli oleske­lu­te­rassin puolella.Pienessä puutar­hassa kannattaa ottaa käyttöön myös pysty­suorat pinnat eli hyödyntää köynnös­kasveja ja kapea­kas­vuisia puita ja pensaita.  Myös pieni pergo­la­ra­kenne tuo lisää tilaa köynnös­kas­veille. Ja muista — pieneenkin pihaan mahtuu aina yksi pihapuu — vaikkapa pieni­kas­vuinen omenapuu tai kaunis rungol­linen pensas.  Pienessä pihassa kannattaa suosia yhtenäisiä istutusa­lueita ja satsata kunnolla esim. yhteen peren­na­ryhmään kuin että istut­taisi yksit­täisiä kasveja pitkin pihaa. Kasveissa kannattaa suosia toistoa eli liian suuri erilaisten kasvien määrä tekee pihasta helposti sekavan ja levot­toman oloisen.

Loppusi­lauksen pienelle pihalle antaa hyvin suunni­teltu valaistus, jossa käytetään esim. terassiin upotettuja valai­simia ja matalia, kasvil­li­suus­ryhmiin sijoi­tettuja pylväs­va­lai­simia.  Pihava­laistus suunni­tellaan hyvissä ajoin, että raken­ta­mis­vai­heessa tarvit­tavat johdot yms. saadaan vedettyä paikoilleen ennen pintojen ja istutusa­lueiden raken­ta­mista.

Esimerkki rivita­lo­pihan uudis­ta­mi­sesta

Rivitalopihan vanha sisääntulo

Rivita­lo­pihan vanha sisääntulo

Rivitalopihan uusi sisääntulo

Rivita­lo­pihan uusi sisääntulo

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllä olevassa kohteessa sisääntulo haluttiin siistim­mäksi ja helppo­hoi­toi­sem­maksi.  Pihasta poistettiin vanha hanka­la­hoi­toinen nurmikko sekä huono­kun­toiset pensa­sis­tu­tukset.  Piha nostettiin matalalla muurilla suoraksi ja istutukset valittiin niin, että ne kasvavat muuta­massa vuodessa sellai­siksi ettei paljasta multaa näy.

Takapi­halla terassin edessä kasvoi ylisuu­reksi kasvanut pihlaja-angervo, joka peitti jo puolet teras­sinkin alasta.  Se poistettiin ja terassin eteen suunni­teltiin pitkin kesää kukkiva istutus­ryhmä ja keinun alle tehtiin kiveys.

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtö­ti­lanne

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtö­ti­lanne

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Nyt terassi ei ole korkean pensaan tukah­dut­tamana ja kunhan kasvit pääsevät kunnon kasvu­vauhtiin multa­pinta häviää kokonaan näkyvistä.  Myös keinussa on kiva istus­kella, kun se on  uuden kivetyn alueen päällä 🙂

Kuva istutus­ke­sältä

Kuva istutus­ke­sältä

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjal­li­suutta:
Pikkupiha — suunnittelu ja kasvi­va­linnat (Taimis­to­vil­je­lijät ry)
Small Garden Desing Bible (Tim Newbury)
Small Garden (John Brookes)
Pihasuun­nit­telun ABC (Helga Gropper)

Pihasuun­nit­te­lu­pro­sessi

Kun pihasuun­nit­te­lu­tarjous on hyväk­sytty, alkaa varsi­nainen suunnit­te­lu­pro­sessi. Nyt  asiaa siitä miten pihasuun­nit­te­lu­pro­jekti etenee.  Tärkeintä on muistaa se, että  suunnit­te­lu­työlle varataan riittä­västi aikaa. Se on prosessi, jonka loppu­tu­loksena on kaunis ja toimiva kokonaisuus.

piha 2014 6Mitä lähtö­tietoja suunnit­telija tarvitsee?

  • asema­piirros
  • raken­nusten pohja- ja julki­si­vu­pii­rus­tukset
  • valokuvia kohteesta (yleensä suunnit­telija kuvaa kohteen ennen työn aloit­ta­mista ellei kyseessä ole ns. etäkohde, josta asiakas lähettää valokuvia/videokuvaa)
  • kartoi­tus­tiedot :suuret kivet ja kalliot,korkeusasemat nykyiset ja säilytettävät,rakenteet sekä säily­tettävä kasvil­lisuus, kaapeli, salaoja- ja sadeve­si­vie­mä­ri­ver­kostot
  • raken­ta­misen budjetti
  • luettelo asioista, joita asiakas haluaa pihalleen (asiakas voi käytää apunaan esim. tämän tyyppistä listaa pihasuun­nit­telun kulma­ki­vistä )
  • pihan raken­ta­miseen ajateltu budjetti (karkea arvio n.8–12% kiinteistön arvosta)
  • tietoa siitä mitä pinta­ma­te­ri­aaleja pihalle halutaan
  • kasvi- ja väritoiveet (myös inhokit 😀 )
  • erityis­huo­mioi­tavat asiat (esim. lemmikit, pihan esteet­tömyys jne.)

Suunnit­te­lutyön alkuun pidetään aloitus­pa­laveri asiakkaan kanssa ja kirjataan hänen toiveensa ylös. Suunnit­telija tarvitsee työnsä pohjaksi voimassa olevan asema­piir­ros­kuvan, joka voi olla joko .dwg tai .pdf tiedosto.  Pdf-tiedos­tossa on huomioitava se, että siellä näkyy esim. tontin sivujen mitat, joiden avulla suunnit­telija saa skaalattua kuvan oikeaan mitta­kaavaan sekä raken­nuksen todel­linen paikka sekä mitat.  Vanhoissa pihakoh­teissa kannattaa kääntyä kaupungin tai kunnan puoleen, jotta saa ajanta­salla olevan kuvan.

Asema­piir­roksen lisäksi tarvitaan asunnon pohjakuva ja julki­si­vu­kuvat, selvitys siitä, missä kulkee taloon vedetyt kaape­loinnit ja putket sekä selvitys tontin maape­rästä.  Uusilla alueilla on myös kaupungin tekemä raken­nus­ta­pa­se­lostus, jossa ilmenee mm. tontin vaaditut aidat ja niiden materiaali.

Mitä tarkemmat tausta­tiedot suunnit­telija saa, sen helpompi on laatia tarkka ja toteut­ta­mis­kel­poinen suunni­telma.  Jos tilaaja ei tiedä mitä haluaa, suunnit­telija kertoo kysei­selle pihalle sopivista vaihtoeh­doista ja mahdol­li­suuk­sista suunnit­te­lutyön lähtö­koh­daksi!

pyörelinjainen piha 2Mitä asioita suunnit­telija ottaa huomioon tehdessään suunni­telmaa?

  • asiakkaan toiveet ja tarpeet sekä käytet­tä­vissä oleva budjetti
  • maasto-olosuhteet
  • tontin koko ja muoto
  • helppo­hoi­toisuus
  • ekolo­gisuus
  • säily­tettävä kasvil­lisuus
  • säily­tet­tävät rakenteet
  • ilman­suunnat ja raken­nuksen huone­jär­jestys
  • kulku­väylät
  • oleske­lua­lueet
  • kasvil­lisuus ja kasvuo­lo­suhteet
  • pinta­vesien ohjaa­minen
  • pinta­ma­te­ri­aalit
  • rakenteet (aidat, muurit, terassit, portaat, pergolat, katokset, jätesuojat jne.)
  • valaistus
  • tomutus ja kuivatus
  • lasten leikki­paikka (keinu, hiekka­laa­tikko, trampo­liini…)
  • polku­pyörät
  • lumitila
  • näkösuojat

Lähto­tie­tojen perus­teella suunnit­telija tekee 1–2 luonnos­kuvaa, jotka käydään läpi asiakkaan kanssa. Tässä yhtey­dessä esitellään myös pihan pinta­ma­te­ri­aa­li­vaih­toehdot — mahdol­li­sesti myös kaluste-/ valai­sin­vaih­toehtoja. Parilla erilai­sella luonnos­ku­valla esitetään asiak­kaalle se, miten toimintoja voidaan sijoittaa tontille ja miten tila muuttuu esim. erilai­silla linjoilla (kaareva, suora).  Ainakin omassa työssäni lopul­linen luonnoskuva on hyvin usein yhdis­telmä esitel­lyistä ehdotuksia. Luonnos­kuvan hyväk­sy­misen jälkeen pihasta tehdään raken­nus­suun­ni­telma ja pihasuun­ni­tel­ma­pa­ketti liitteineen saatetaan valmiiksi.

M161.inkälainen on sitten hyvä suunni­telma?

  • asiakkaan yksilöl­liset toivo­mukset on otettu huomioon ja suunni­telman avulla hän voi hakea tarvit­tavat rakennus- ja toimen­pi­de­luvat
  • kasvien kasvu­paik­ka­vaa­ti­mukset on huomioitu
  • kasvien koko kesän ajan jatkuva kukinta on huomioitu, samoin syys- ja talvi­värit
  • materi­aalit on valittu raken­nukseen ja ympäristöön sopiviksi
  • ympäristön vaati­mukset ja tekniset mahdol­li­suudet on otettu huomioon

Hyvin suunni­teltu ja raken­nettu piha istuu harmo­ni­sesti ympäris­töönsä ja tukee omalta osaltaa raken­nuksen arkki­teh­tuuria.

Suunnit­te­lu­pro­sessiin kuluvaan aikaan vaikuttaa suuresti se mihinkä aikaan vuodesta työn tilaa.  Jos haluaa saada suunni­telman käyttöön heti keväällä, kun lumi ja routa ovat sulaneet, niin tilaus kannattaa laittaa sisään jo syksyllä/talvella.  Maalis-huhtikuu ovat tilausten kannalta ruuhkai­sinta aikaa ja huonoim­millaan suunni­telman valmis­tu­minen menee syyske­sälle.  Jouhe­vim­millaan luonnos­kuvat ovat asiakkaan katsot­tavana muuta­massa viikossa ja lopul­linen suunni­telma valmiina n. 4–6 viikon kuluessa. Pihasuun­ni­telma kootaan kansioksi ja kaikki asiakirjat toimittaan asiak­kaalle myös sähköi­sessä muodossa tarjous­pyyntöjä varten.2015-01-20 15.29.08-2

 

Kotisi­vultani voit ladata ilmaisen pihaoppaan!  Valitse itsellesi sopiva versio tai tilaa vaikka kaikki 🙂