Puutarhakausi 2016

 

Eletään vuoden pimeimpiä aikoja ja puutarha on talvilevolla. Voisi kuvitella, että kaikki puutarhaihmisetkin tekevät samoin, mutta näinhän se ei todellisuudessa ole, sillä talvi on mitä parhainta aikaa suunnitella ensi kevään ja kesän pihahommia. Nyt on hyvä aika ottaa esiin kesällä napsitut valokuvat ja miettiä mihin rakennettaan uutta ja tehdään strategiat vanhojen kasvustojen leikkaamiseen ja jakamiseen.  Kuusiaitoja saa jo leikata ja ihan pian putoavat postiluukusta uuden puutarhavuoden ensimmäiset siemenkatalogit.  Eikä siihenkään ole kuulkaa enää pitkä aika, että ensimmäiset taimikasvatusta vaativat taimet puskevat mullanpintaan taimilamppujen valossa.

Tähän kesään on mahtunut monenlaisia tunteita.  Alkukesä meni itkua tihrustaen, kun isot alueet perennapenkeissä oli kuolleita.  Eniten kirpaisi usean kurjenpolven menettäminen.  Toisaalta perennapenkkiini nousi muutamia sellaisia kasveja, kuten alppitähti (Leontopodium alpinum), joiden olin luullut hävinneen penkeistäni.  Iso menetys oli se, että jostain syystä koristeomenapuuni (Makamik) ei kukkinut ollenkaan.  Luulempa, että ensi keväänä on kevätruiskutuksen aika. Toisaalta ruukussa kasvattamani syyssyrikkä (Buddleja davidii) kukki loppukesänä upeasti ja täytti pienen pihamme amiraali- ja neitoperhosten parvella.

Kaiken kaikkiaan puutarhanhoito on kyllä vuosien varrella opettanut tällaiselle hetimullekaikkitänne – tyypille läjäpäin kärsivällisyyttä.  Eniten sitä kärsivällisyyttä varmaankin koeteltiin istuttamani likusterinsyreenin (Syringa reticulata )kanssa, jonka kukintaa ”sain” odottaa vaatimattomat viisi kesää.  Jokaisena kukkimattomana vuonna oli vaan nöyrästi todettava, että ehkä ensi kesänä.  Kun se ”ensi kesä” sitten lopulta tuli,  niin tuijottelin pientä puutani melkein kyyneleet silmissä koko kukinnan ajan. Varmaan jokaisella teillä lukijallanikin on ollut omassa puutarhassanne näitä samanlaisia ilon ja surun hetkiä – niitähän ei ymmärrä oikeasti kukaan muu kuin toinen ”puutarhahullu”.

Ensi kesä siis tulee – se on varma!  Nyt kuitenkin nautitaan hetki joulunajasta, takkatulesta ja pehmeästä lumesta ja vuoden vaihteen jälkeen pääsemme selailemaan uusia siemenluetteloja ja uutuusperennojen listoja.  Voin jo nyt tunnustaa, että jotain kivaa uutuutta tulee ihan varmasti testattavaksi ensi kesänäkin.  Ihastuin toisaalta tuohon syyssyrikkään niin kovasti, että taidanpa tilata ensi kesäksi toisenkin taimen ja kokeilla saisinko sen talvehtimaan maassa kunnon talvisuojauksella.  Nythän se tämän kesäinen pinkki ihanuus asustaa ruukussaan pihavarastossa ikkunan edessä.  Täytyy vain muistaa kastella sitä säännöllisesti ja toivoa parasta.  Ainakin tällä viikolla, kun kävin sitä kastelemassa, se oli vielä hengissä!

Oikein rauhallista ja leppoisaa joulunaikaa teille kaikille! t. Minna

Lumi pihalla ja puutarhassa

Aamukahvia nauttiessani, katselin ulkona möyrivää lumisadetta ja ajattelin, että tässäpä hyvä aihe bolgikirjoitukseen. Lunta ja lumitöitä on tänä talvena ainakin Oulun korkeudella ollut ihan ”riittävästi” 😀 😀

Lumi on siinä mielessä hassu kirjoittelun tai keskustelun aihe, että aina se ensilumi ”yllättää” tiellä liikkujat, tiestön talvikunnossapito puhuttaa ja lumien säilömisestä tulee jossain vaiheessa ongelma niin, että siitä saadaan aikaan jopa naapuririitoja.  Lumi sulaa – jopa Oulussakin-  pois yleensä juhannukseen mennessä 🙂

Omalla pihalla näyttää tältä nyt…

… kesää odottaen!

Katuliittymän kohdalla lumet on järkevin kolata liittymän viereen. Tässä täytyy kuitenkin muistaa, ettei penkka saa estää näkymää tielle. Usein ongelmaksi nousee se, että naapurin tontti alkaa heti liittymän vierestä. Kuinka pitkälle lunta voi pukata naapuritontin ja tien väliin?  Meilläkin penkat alkaa olla niin korkeat, että näkyvyys kadulle on huono.Esim. Oulussa on olemassa velvoitteet kiinteistöjen talvikunnossapitoon. Tällaisena runsaslumisena talvena omakotitalotontin rajat tulevat lumitöissä helposti vastaan ja koska kaupunkien ohjeistus on, että lumet tulisi varastoida omalle tontille niin loppupeleissä lunta pitäisi siirtää kaupungin lumenvastaanottoalueelle. Näinhän toimitaan mm. julkisilla paikoitusalueilla / kaupungin katualueilla, joissa ei ole lumien kasausvaraa.

DSC_0105 DSC_0108 Lumen luonti herättää toisinaan omakotitaloasujissa monenlaisia näkemyksiä ja palautetta lähtee niin kaupungin suuntaan kuin paikallislehtien juttupalstoille.  Naapureiden keskinäisiä kiistoja ei kaupunki kuitenkaan lähde selvittämään. Löysin netistä mielenkiintoisen artikkelin, jossa oikeustieteen professori pohtii lumen juridiikkaa eli kyllähän lumesta saadaan aikaan hankalakin asia jos niikseen tulee 🙂

Pihasuunnitelmaa tehtäessä myös lumien sijoittaminen tontille on otettava huomioon.  Joskus se onnistuu ja joskus taas ei.  Usein kaupunkitonttien pieni koko  sekä puhtaanapidettävien pintojen laajuus asettava omat ongelmansa.  On ihan eri asia huoltaa piha, jossa autotalli on lähellä tienreunaa kuin piha, jossa talli on sijoitettuna tontin perälle  – kolattava, lumettomana pidettävä alue on näissä suurusluokaltaan ihan erilainen.  Nykyiset uudet asuinalueet suosivat myös hyvin tiivistä rakentamista, jossa talot on ns. ketjutettu toisiinsa eli lumitilaa ei yksinkertaisesti ole. Toisaalta tuskinpa kukaan suunnittelija osaa mitoittaa pihan lumien säilytyspaikkoja tällaisiin ”ääriolosuhteisiin”, joksi ainakin tämän talven Oulussa lasken. Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme kymmenen vuotta ja ensimmäisen kerran lunta on näin paljon !!

Puutarhassa lumi on pääsääntöisesti hyvä asia, sillä se suojaa kasveja viimalta ja pakkaselta.  Onkin järkevää peittää talvenarat kasvit pehmeään lumivaippaan, sillä lumen alla lämpätila ja kosteus ovat korkeampia ja tasaisempia kuin lumen päällä. Kuiva pakkaslumi toimii tässä paremmin kuin kostea nuoskalumi.

Alppiruusut lumipeitteen alla

Oulun korkeudella tarvitaan todella harvoin pakkaspeitteitä tai -harsoja, sillä lunta on yleensä riittämiin. Täytyy vaan nähdä hieman vaivaa ja tehdä lumityöt niin, että kasaa lunta arkojen kasvien päälle. Runsaslumisena talvena tulee huomioida myös sellainen seikka, että hedelmäpuiden suojaverkkoja on syytä nostaa tai kaivaa lunta pois suojaverkon ympäriltä niin, ettei ei-toivotut jänikset pääse puiden kimppuun.

Lapsille lumi on tietysti ihan juhlaa! (ja lapsenmielisille koirille… 😀 )

Suojaverkkojen tarkistamisen aika!

Mitäs haittaa lumesta sitten voi olla?  Ensimmäisenä tulee mieleen lumihome, joka voi muodostua silloin, kun lumi sataa sulaan maahan.  Lumihome tappaa nurmikon altaan eli keväällä odottaa nurmikon paik-kausoperaatio.  Lumihometta voi ehkäistä leikkaamalla nurmikon syksyllä matalaksi. Toisaalta suuret lumimassat painavat oksia ja voivat aiheuttaa jopa oksien katkeamisia.  Varsinkin märkä lumi on usein pensaiden ja puiden ”mörkö”.  Kasvillisuutta voidaan auttaa ravistelemalla lumia pois oksien ja latvusten päältä suojakelien aikaan.  Ja jos pihalla on kasvihuone, niin myös sen puhdistaminen voi olla tarpeen runsaslumisena talvena.  Lumen puuttuminenkin voi aiheuttaa ongelmia esim. juuri nurmikon kanssa, kun syntyy jääpoltetta eli vesi jäätyy painanteisiin ja palelluttaa nurmikon altaan.  Perinteinen tapa kasata lunta sokkelia vasten lämpöhukan estämiseksi voi aiheuttaa iso ongelmia, jos lumi pääsee sulamaan sokkelia vasten esim. pihan puuteellista pintavesikaatojen vuoksi.  Vesi siis ei pääse valumaan pois päin sokkelista.  Ongelma vain pahenee, jos seinänvierustan sala-ojaputket ovat jäässä.

HOX! Talven lumitilannetta ja esim. lumen vesipitoisuutta voi seurata mm. Ympäristö.fi -sivuilta