Puiden ja pensaiden kevätleikkaus

Keväleikkaus

Kevätleikkaus – tuttu sana 🙂 Useimmat puut ja pensaat leikataan keväällä ennen kuin kasvu pääsee alkuun. Täällä Oulun korkeudella leikkaukset siirtyvät yleensä huhtikuulle, sillä maaliskuussa on vielä liian paljon lunta maassa.  On muistettava, että leikkaamista ei tule tehdä ”tavan vuoksi” eli leikkaukset tehdään silloin kun tarve on ilmeinen – pensas on esim, ränsistynyt tai kasvanut liian suureksi tai siinä on selviä talvivaurioita.  Nämä leikkaukset + muutamien vanhimpien oksien leikkaaminen alhaalta asti pois ovat ns. hoitoleikkauksia.

Ns. alasleikkaus (eli pensas leikataan maanpinnasta n. 15-20 cm tapille) voidaan tehdä hyvin lähes kaikille pensaille.  Osa, kuten esim norjanangervo, tekevät kukkasilmut jo edellisenä syksynä eli alasleikkuukeväänä ne eivät ehdi kukkia.  Kukkimaan sen sijaan alasleikkaamisesta huolimatta ehtii mm. koivuangervo ja keijuangervo.  Alaosastaan  harvaksi käynyt tai hoitamattomuutta muotonsa menettänyt pensasaita kannattaa leikata myös varhain keväällä alas.  Leikkauksen yhteydessä kannatta myös kasvualusta kunnostaa, jotta voimakkaasti kasvaville uusille versoille riittää ravinteita. Rikkaruohot pidetään kurissa pitämällä juuristoalue mulloksella tai levittämällä siihen katetta, joka estää rikkaruohojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.  Hamppukate on hyvä vaihtoehto kuorikatteelle, sillä sen suojissa eivät viihdy kotilot.

Hyötypuutarhassa keväällä kannattaa leikata marjapensaat eli poistaa niistä vanhimpia oksia.  Marjapensaiden oksat poistetaan aina maanrajaa myöden.  Samalla voi tarkistaa marjapensaan silmut äkämäpunkin varalta.  Punkin saastuttamat silmut poistetaan käsin ja tuhotaan.  Jos pensaassa on runsaasti äkämäpunkin tuhoa on syytä poistaa pensas ja korvata se kokonaan uudella.  Marjapensaiden vanhimpia oksia poistetaan maata myöten ja tarkistetaan, alkavatko osa silmuista turvota kohtuuttoman nopeasti äkämäpunkkien takia. Jos punkkeja on runsaasti, parasta on korvata pensas uudella, muutoin riittää turvonneiden silmujen poisto.

Mitä ei saa leikata keväällä: (mahlavuodon takia)

  • koivu
  • vaahtera
  • kirsikka
  • luumu

HOX! Omenapuun isommat leikkaukset kannattaa jättää heinäkuulle.  Keväällä voidaan leikkoa pois ylimääräisiä vesiversoja.  Kesäleikkaus ei kiihytä omenapuun kasvua ja näin vältytään vesiversokierteeltä.

Kotipuutarhurin työvälineiksi riittävät oksasakset eli sekatöörit. Voimasaksia tarvitaan vahvimpien oksien leikkaamiseen. Pienet jatkovarsilla varustetut oksasahat ovat käteviä korkealla olevien oksien poistamiseen.

oksasakset

Tässä vielä linkki videoon, jossa opastetaan leikkausten oikeoppiseen tekoon!

Mukavaa kevättä!

-Minna / GreenDreams

 

Ikivihreiden kasvien suojaaminen keväällä

Kotipuutarhureille kevät on uuden kasvukauden aloittamisen juhlaa! Auringonpilkahdukset kevähangilla nostava hymyn suupieliin ja pikkuhiljaa taimikylvökset tuovat tutusti multaa kynsien alle. Aurinko on IHANA, mutta alkukevät on usein hankalaa aikaa ikivihreille kasveille, kuten havuille ja alppiruusuille, jotka alkavat herkästi haihduttamaan vettä lehdistään ja neulaisistaan lämmittävässä auringonpaisteessa .  Yhteytämisprosessi siis pyörähtää käyntiin.  Jos pihallasi on näitä ikivihreitä kasveja nyt on jo pikkuhiljaa kiire suojaamaan ne kevätauringolta! 

2014-11-21 15.34.33Havut ja alppiruusut ovat kasveja, jotka haihduttavat vettä myös talvikaudella. Mitä aurinkoisempi paikka ja vielä sopivan tuulinen sää, sitä suurempaa on veden haihtuminen. Useilla havukasveilla ja varsinkin alppiruusuilla juuristo on lähellä maanpintaa eli talvikaudella niiden juuristoalue jäätyy kokonaan ja jäätyneestä maasta kasvi ei pysty ottamaan vettä lehtien tai neulasten kautta haihtuvan veden tilalle.  Juuristoalueen jäätymistä voidaan hidastaa esim. kasaamalla pakkaslunta kasvin alle tai käyttämässä esim. talvensuojaturvetta alppiruusujen juuristoalueella. Nuorten havupuiden juuristo on vielä melko pinnassa ja nekin tarvitsevat suojaa kolmena-neljänä ensimmäisenä keväänä istutuksestaan ennen kuin ovat kasvattaneet juuristonsa syvemmälle.

Jotta keväinen kasvien varjostus onnistuisi suht helposti, kannattaa varjostuskankaiden tukikehikot rakentaa valmiiksi jo syksyllä.  Itselläni tämä on muutaman kerran syksyn kiireissä unohtunut ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että ei ole kovin kivaa yrittää porata umpijäiseen maahan jonkin sortin reikää, johon tukikehikon kepit saisi upotettua… Tähän tukikehikkoon sitten kiinnitetään varjostuskangas, joka suojaa kasvia kevätauringolta. Usein tuollainen varjostuskangas muodostaa niin ison pinnan että jos tukikehikko ei ole tukevasti maassa kiinni on vaarana, että koko hoito lentää kovalla tuulella pois paikoiltaan ja huonoimmassa tapauksessa vahingoittaa myös varjostuksen kohteena olevaa kasvia.

7varjostuskangas-saKun kasveja lähdetään suojaamaan varjostuskankailla, on tärkeää huomioida, että kankaan materiaali on hengittävä ja  tarpeeksi suojaava.  Hallaharsoa ei saa käyttää missään nimessä, sillä sen ideana on kerätä alleen lämpöä eli hallaharsolla kevätahavasta kärsivän kasvin tilaa pahennetaan entisestään. Säkkikangas tai vihreä kudottu muovikangas ovat varjostukseen sopivia materiaaleja.Kevätauringon vahinkoja estää myös syksyllä tehty syyslannoitus, sillä se sisältää fosforia ja kaliumia, joiden puutos altistaa kasveja herkästi kevätahavan tuhoille. Kevätsuojauksesta puhuttaessa ei saa unohtaa ryhmäruusuja.  Kevään aurinkoiset päivät voivat olla ruusujen suojaisessa kasvupaikassa todella lämpimiä ja näin ruusujen kasvu saattaa lähteä liian aikaisin käyntiin. Yöt ovat kuitenkin vielä kylmiä eli pakkasta esiintyy ja heränneet silmut ovat vaarassa paleltua.  On myös perennoja, joiden suojaamisesta tulee huolehtia esim. neilikat ja sammalleimu. Nämä kasvavat yleensä kivikkopenkissä, joka on pihan aurinkoisimmassa paikassa eli niiden kevätsuojaamiseen kannattaa kiinnittää myös huomiota esim. lisäämällä alueelle lunta tai suojaamalla kasveja havunoksilla.

Kangas kiedotaan kasvin ympärille ja huolehditaan siitä, että myös kasvin latva on suojassa.  Kangas kannattaa kiinittää paikoilleen sitomalla.  Suojakankaat poistetaan vasta sitten kun kasvien juuristolaue on varmasti sulanut.  Tätä sulamista voidaan edistää kastelemalla juuristoaluetta kädenlämpöisellä vedellä. Varjostuskangasta kannattaa varata kasvin ympärille niin reilun kokoinen kappale, että sitä on ”varalla” hangen päällä.  Näin se riittää suojaamaan myös kasvin alaoksat lumen sulaessa.

Kuvat: Motonet ja Prisma

varjostuskangas 1

Kuvat: Motonet ja Prisma

Jos kaikesta suojaamisyrityksestä huolimatta käy niin, että kasvit pääsevät kuivumaan, voi niitä suihkutella havupuubalsamilla, joka sisältää mm. typpeä ja aminohappoja ja auttavat korjaamaan syntyneitä vahinkoja.  Ne oksat, jotka eivät enää herää, poistetaan leikkaamalla.  Havukasveista mm. tuija menee usein keväällä rusehtavaksi, mutta korjaantuu kevään edetessä.

Yleisimpiä virheitä ikivihreiden kasvien talvisuojauksessa:

  1. Ollaan myöhässä suojauksen kanssa eli ei huomioida sitä, että jo helmikuun aurinkoiset päivät saavat ikivihreät kasvit haihduttamaan vettä.
  2. Kasvin tukahduttaminen vääränlaisella varjostuskankaalla esim. hallaharso tai kasvi on pakattu liian umpinaiseksi.  Musta muovisäkki ei ole varjostusta varten!
  3. Talvisuojaa ei ole puhdistettu lumesta ja kasvi vaurioituu painavan lumen alla.  Tämä kannattaa huomioida esim. säkkikankaan kanssa, joka kastuessaan muuttuu painavaksi ja siihen tarttuu muutoinkin lumi hyvin herkästi.  Varjostuskankaita kannattaa siis ravistella lumettomiksi, jos niissä on paljon lunta.
  4. Kiirehditään poistamaan talvisuojaus ennen kuin routa on sulanut eli kasvi haihduttaa, mutta ei saa juurillaa vettä tilalle
  5. Kasvia ei muisteta kastella.  Ikivihreiden kasvien juuristoalueen sulamista voidaan nopeuttaa kastelemalla sitä kädenlämpöisellä vedellä ja näin parantaa kasvien vesitilannetta.  Havujen kevätoloja voidaan helpottaa myös reippaalla kastelulla syksyllä ennen maanpinnan jäätymistä.  Näin niiden vesivarastot ovat ”täynnä” tulevaa kevättä ajatellen.

Nurmikon keväthoito

Nurmikon hoito keväällä

Haravoidako vai ei? Kas siinäpäs vasta pulma!

Nurmikon keväthuoltoon ryhdytään siinä vaiheessa, kun nurmikko on kuivahtanut. Vältä siis kulkua lumen alta paljastuvalla nurmikolla, sillä ruohokasvusto on arka tiivistymisen aiheuttamille vauriolle. Ja kun hoitohommiin vihdoin päästään, ei kannata ensimmäisenä rynnätä varastoon etsimään haravaa, jotta saisit raaputettua nurmikon pinnan puhtaaksi edellisen syksyn lehdistä. Lehdet nimittäin parantavat maaperää, kun madot ja muut maan pieneliöstöt käyttävät lehdet ravinnokseen ja muuttavat lehdet mullaksi. Samalla ne parantavat maaperää mylläämällä käytäviä kasvualustaan 🙂 Voit jättää edellisvuotiset lehdet nurmikolle maatumaan jos niitä on suht tasaisesti kauttaaltaan. Paksumpia läjiä ja vaahteran sekä tammenlehtiä voit poistaa ettei nurmikko painu niiden alla.

Melko usein nurmikosta löytyy paljaita paikkoja talven jäljiltä. Näistä nurmikko on kuollut ja syynä voi olla esim. jääpolte. Jääpoltetta syntyy silloin, kun syksyllä jo routaantuneen maan päälle kertyy vettä, joka jäätyy nurmikon päälle. Nurmikossa on siis kuoppa, johon vesi jää. Tämä jäätyminen aiheuttaa lopulta kasvien tukahtumiseen. Nurmikko kuolee kylmään ja hapenpuutteeseen. Hyvin yleisesti tätä jääpoltetta esiintyy niillä nurmialueilla joiden päälle on kasattu talvella lunta. Edelliskesän kova kulutus vaikkapa lasten pelialueella on myös saattanut aiheuttaa painanteita, joihin vesi talven aikana on päässyt kerääntymään ja jäätymään.

Ennen paikkauskylvöä vanha nurmikonpinta rikotaan joko avallisella puutarhaharalla tai leikkuriharavalla. Suuriin alueisiin on syytä käyttää järeämpää kalustoa kuten esim. puutarhajyrsijää. Kuopalla oleviin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoitettua multaa, joka jyrätään tasaiseksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti haravoiden uuteen kasvualustaansa. Sitten vielä tiivistäminen jyräämällä tai lapiolla taputtamalla. Tämä tiivistäminen on kasvuunlähdön kannata erittäin tärkeä. Näin paikkauskylvönä kylvetyt siemenet pääsevät kosketuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen löysään multaan. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Nurmikon lannoitus keväällä

Nurmikon lannoituksella tarkoitetaan monesti nurmikon kalkitsemista, joka tapahtuu yleensä keväällä heti lumien sulamisen aikaan. Kalkin käytön tarpeellisuus ja sopiva aikaväli kalkitsemiselle riippuu ihan maaperän pH- arvosta, josta kirjoittelinkin edellisessä postauksessani. Kalkitsemista ei pidä tehdä vain tavan vuoksi vaan maan pH- arvoa seuraten. Uusintakalkitus voi olla vuosittain, joka toinen vuosi tai jopa harvemminkin. Usein puutarhasivustojen kirjoituksissa näkyy väite, että sammal nurmikolla tarkoittaa kalkin puutetta. Näin se ei välttämättä ole, vaan syy sammaloitumiseen voi johtua myös tiivistyneessä kasvualustassa.
Nurmikoille on tarjolla myös erilaisia typpipitoisia kevätlannoitteita, joita voidaan käyttää, jos esim. nurmikon väri vaalenee huomattavasti eli vaaleneminen viestii typenpuutteesta. Ja kun lannoittaa tällaisella typpipitoisella lannoitteella sitoutuu siihen, että nurmikkoa pitää leikata tiheään koska lannoitus kiihdyttää kasvua.

Nurmikon leikkaus keväällä

Nurmikon leikkaus on myös osa nurmikon keväistä/alkukesäistä hoitoa. Jos pitää käyttää harkintaa haravoinnissa niin samoin sitä käytetään keväisessä ruohonleikkuussa. Anna nurmikon aloittaa kesäkauden kasvunsa rauhassa ja aloita leikkuu vasta, kun kasvua on tullut 5-7 cm ja yöpakkaset on ohi. Pari ensimmäistä leikkuukertaa leikataan normaalia ylemmällä leikkuukorkeudella.

Nurmikon ilmastointi

Ilmastoinnilla tarkoitetaan tiivistyneen ja hyvin usein tiivistymisestä johtuvan sammaloitumisen vähentämistä. Hyvin yleisesti nurmikon ilmastointia kehoitetaan tekemään esim. pistelemällä nurmikkoon talikolla reikiä tai juoksemaan pitkin pihaa ns. ilmastointikengillä. Näistä ei juurikaan ole apua – varsinkaan, jos näihin yksitäisiin reikiin ei haravoida hiekkaa. Paras keino nurmikon kasvuolosuhteiden parantamiseen on se, että levittää vuosittain nurmikon päälle ohuen kerroksen esim. kompostimultaa. Maaperän pieneliöt tekevät maanmuokkaustyöt puolestasi eli ne muuntavat kuolevat ainekset nopeasti maaperää kuohkeuttavaksi humukseksi ja ravintoaineiksi ruohokasveille.