Puiden ja pensaiden kevät­leikkaus

Keväleikkaus

Kevät­leikkaus — tuttu sana 🙂 Useimmat puut ja pensaat leikataan keväällä ennen kuin kasvu pääsee alkuun. Täällä Oulun korkeu­della leikkaukset siirtyvät yleensä huhti­kuulle, sillä maalis­kuussa on vielä liian paljon lunta maassa.  On muistettava, että leikkaa­mista ei tule tehdä “tavan vuoksi” eli leikkaukset tehdään silloin kun tarve on ilmeinen — pensas on esim, ränsis­tynyt tai kasvanut liian suureksi tai siinä on selviä talvi­vau­rioita.  Nämä leikkaukset + muutamien vanhimpien oksien leikkaa­minen alhaalta asti pois ovat ns. hoito­leik­kauksia.

Ns. alasleikkaus (eli pensas leikataan maanpin­nasta n. 15–20 cm tapille) voidaan tehdä hyvin lähes kaikille pensaille.  Osa, kuten esim norja­nan­gervo, tekevät kukka­silmut jo edellisenä syksynä eli alasleik­kuu­ke­väänä ne eivät ehdi kukkia.  Kukkimaan sen sijaan alasleik­kaa­mi­sesta huoli­matta ehtii mm. koivuan­gervo ja keijuan­gervo.  Alaosastaan  harvaksi käynyt tai hoita­mat­to­muutta muotonsa menet­tänyt pensa­saita kannattaa leikata myös varhain keväällä alas.  Leikkauksen yhtey­dessä kannatta myös kasvua­lusta kunnostaa, jotta voimak­kaasti kasva­ville uusille versoille riittää ravin­teita. Rikka­ruohot pidetään kurissa pitämällä juuris­toalue mullok­sella tai levit­tä­mällä siihen katetta, joka estää rikka­ruo­hojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.  Hamppukate on hyvä vaihtoehto kuori­kat­teelle, sillä sen suojissa eivät viihdy kotilot.

Hyöty­puu­tar­hassa keväällä kannattaa leikata marja­pensaat eli poistaa niistä vanhimpia oksia.  Marja­pen­saiden oksat poistetaan aina maanrajaa myöden.  Samalla voi tarkistaa marja­pensaan silmut äkämä­punkin varalta.  Punkin saastut­tamat silmut poistetaan käsin ja tuhotaan.  Jos pensaassa on runsaasti äkämä­punkin tuhoa on syytä poistaa pensas ja korvata se kokonaan uudella.  Marja­pen­saiden vanhimpia oksia poistetaan maata myöten ja tarkis­tetaan, alkavatko osa silmuista turvota kohtuut­toman nopeasti äkämä­punkkien takia. Jos punkkeja on runsaasti, parasta on korvata pensas uudella, muutoin riittää turvon­neiden silmujen poisto.

Mitä ei saa leikata keväällä: (mahla­vuodon takia)

  • koivu
  • vaahtera
  • kirsikka
  • luumu

HOX! Omenapuun isommat leikkaukset kannattaa jättää heinä­kuulle.  Keväällä voidaan leikkoa pois ylimää­räisiä vesiversoja.  Kesäleikkaus ei kiihytä omenapuun kasvua ja näin vältytään vesiver­so­kier­teeltä.

Kotipuu­tar­hurin työvä­li­neiksi riittävät oksasakset eli sekatöörit. Voima­saksia tarvitaan vahvimpien oksien leikkaa­miseen. Pienet jatko­var­silla varus­tetut oksasahat ovat käteviä korkealla olevien oksien poista­miseen.

oksasakset

Tässä vielä linkki videoon, jossa opastetaan leikkausten oikeop­piseen tekoon!

Mukavaa kevättä!

-Minna / GreenDreams

 

Ikivih­reiden kasvien suojaa­minen keväällä

Kotipuu­tar­hu­reille kevät on uuden kasvu­kauden aloit­ta­misen juhlaa! Aurin­gon­pil­kah­dukset kevähan­gilla nostava hymyn suupieliin ja pikku­hiljaa taimi­kyl­vökset tuovat tutusti multaa kynsien alle. Aurinko on IHANA, mutta alkukevät on usein hankalaa aikaa ikivih­reille kasveille, kuten havuille ja alppi­ruusuille, jotka alkavat herkästi haihdut­tamaan vettä lehdistään ja neulai­sistaan lämmit­tä­vässä aurin­gon­pais­teessa .  Yhtey­tä­mis­pro­sessi siis pyörähtää käyntiin.  Jos pihallasi on näitä ikivih­reitä kasveja nyt on jo pikku­hiljaa kiire suojaamaan ne kevätau­rin­golta! 

2014-11-21 15.34.33Havut ja alppi­ruusut ovat kasveja, jotka haihdut­tavat vettä myös talvi­kau­della. Mitä aurin­koi­sempi paikka ja vielä sopivan tuulinen sää, sitä suurempaa on veden haihtu­minen. Useilla havukas­veilla ja varsinkin alppi­ruusuilla juuristo on lähellä maanpintaa eli talvi­kau­della niiden juuris­toalue jäätyy kokonaan ja jääty­neestä maasta kasvi ei pysty ottamaan vettä lehtien tai neulasten kautta haihtuvan veden tilalle.  Juuris­toa­lueen jääty­mistä voidaan hidastaa esim. kasaa­malla pakkas­lunta kasvin alle tai käyttä­mässä esim. talven­suo­ja­tur­vetta alppi­ruusujen juuris­toa­lu­eella. Nuorten havupuiden juuristo on vielä melko pinnassa ja nekin tarvit­sevat suojaa kolmena-neljänä ensim­mäisenä keväänä istutuk­sestaan ennen kuin ovat kasvat­taneet juuris­tonsa syvem­mälle.

Jotta keväinen kasvien varjostus onnis­tuisi suht helposti, kannattaa varjos­tus­kan­kaiden tukike­hikot rakentaa valmiiksi jo syksyllä.  Itselläni tämä on muutaman kerran syksyn kiireissä unohtunut ja kokemuksen syvällä rinta­ää­nellä voin sanoa, että ei ole kovin kivaa yrittää porata umpijäiseen maahan jonkin sortin reikää, johon tukike­hikon kepit saisi upotettua… Tähän tukike­hikkoon sitten kiinni­tetään varjos­tus­kangas, joka suojaa kasvia kevätau­rin­golta. Usein tuollainen varjos­tus­kangas muodostaa niin ison pinnan että jos tukike­hikko ei ole tukevasti maassa kiinni on vaarana, että koko hoito lentää kovalla tuulella pois paikoiltaan ja huonoim­massa tapauk­sessa vahin­goittaa myös varjos­tuksen kohteena olevaa kasvia.

7varjostuskangas-saKun kasveja lähdetään suojaamaan varjos­tus­kan­kailla, on tärkeää huomioida, että kankaan materiaali on hengittävä ja  tarpeeksi suojaava.  Halla­harsoa ei saa käyttää missään nimessä, sillä sen ideana on kerätä alleen lämpöä eli halla­har­solla keväta­ha­vasta kärsivän kasvin tilaa pahen­netaan entisestään. Säkki­kangas tai vihreä kudottu muovi­kangas ovat varjos­tukseen sopivia materiaaleja.Kevätauringon vahinkoja estää myös syksyllä tehty syyslan­noitus, sillä se sisältää fosforia ja kaliumia, joiden puutos altistaa kasveja herkästi keväta­havan tuhoille. Kevät­suo­jauk­sesta puhut­taessa ei saa unohtaa ryhmä­ruusuja.  Kevään aurin­koiset päivät voivat olla ruusujen suojai­sessa kasvu­pai­kassa todella lämpimiä ja näin ruusujen kasvu saattaa lähteä liian aikaisin käyntiin. Yöt ovat kuitenkin vielä kylmiä eli pakkasta esiintyy ja heränneet silmut ovat vaarassa paleltua.  On myös perennoja, joiden suojaa­mi­sesta tulee huolehtia esim. neilikat ja sammal­leimu. Nämä kasvavat yleensä kivik­ko­pen­kissä, joka on pihan aurin­koi­sim­massa paikassa eli niiden kevät­suo­jaa­miseen kannattaa kiinnittää myös huomiota esim. lisää­mällä alueelle lunta tai suojaa­malla kasveja havunok­silla.

Kangas kiedotaan kasvin ympärille ja huoleh­ditaan siitä, että myös kasvin latva on suojassa.  Kangas kannattaa kiinittää paikoilleen sitomalla.  Suoja­kankaat poistetaan vasta sitten kun kasvien juuris­tolaue on varmasti sulanut.  Tätä sulamista voidaan edistää kaste­le­malla juuris­toa­luetta käden­läm­pöi­sellä vedellä. Varjos­tus­kan­gasta kannattaa varata kasvin ympärille niin reilun kokoinen kappale, että sitä on “varalla” hangen päällä.  Näin se riittää suojaamaan myös kasvin alaoksat lumen sulaessa.

Kuvat: Motonet ja Prisma

varjostuskangas 1

Kuvat: Motonet ja Prisma

Jos kaikesta suojaa­mis­yri­tyk­sestä huoli­matta käy niin, että kasvit pääsevät kuivumaan, voi niitä suihku­tella havupuu­bal­sa­milla, joka sisältää mm. typpeä ja amino­happoja ja auttavat korjaamaan synty­neitä vahinkoja.  Ne oksat, jotka eivät enää herää, poistetaan leikkaa­malla.  Havukas­veista mm. tuija menee usein keväällä ruseh­ta­vaksi, mutta korjaantuu kevään edetessä.

Yleisimpiä virheitä ikivih­reiden kasvien talvi­suo­jauk­sessa:

  1. Ollaan myöhässä suojauksen kanssa eli ei huomioida sitä, että jo helmikuun aurin­koiset päivät saavat ikivihreät kasvit haihdut­tamaan vettä.
  2. Kasvin tukah­dut­ta­minen väärän­lai­sella varjos­tus­kan­kaalla esim. halla­harso tai kasvi on pakattu liian umpinai­seksi.  Musta muovi­säkki ei ole varjos­tusta varten!
  3. Talvi­suojaa ei ole puhdis­tettu lumesta ja kasvi vaurioituu painavan lumen alla.  Tämä kannattaa huomioida esim. säkki­kankaan kanssa, joka kastuessaan muuttuu paina­vaksi ja siihen tarttuu muutoinkin lumi hyvin herkästi.  Varjos­tus­kan­kaita kannattaa siis ravis­tella lumet­to­miksi, jos niissä on paljon lunta.
  4. Kiireh­ditään poistamaan talvi­suojaus ennen kuin routa on sulanut eli kasvi haihduttaa, mutta ei saa juurillaa vettä tilalle
  5. Kasvia ei muisteta kastella.  Ikivih­reiden kasvien juuris­toa­lueen sulamista voidaan nopeuttaa kaste­le­malla sitä käden­läm­pöi­sellä vedellä ja näin parantaa kasvien vesiti­lan­netta.  Havujen kevätoloja voidaan helpottaa myös reippaalla kaste­lulla syksyllä ennen maanpinnan jääty­mistä.  Näin niiden vesiva­rastot ovat “täynnä” tulevaa kevättä ajatellen.

Nurmikon kevät­hoito

Nurmikon hoito keväällä

Haravoidako vai ei? Kas siinäpäs vasta pulma!

Nurmikon kevät­huoltoon ryhdytään siinä vaiheessa, kun nurmikko on kuivah­tanut. Vältä siis kulkua lumen alta paljas­tu­valla nurmi­kolla, sillä ruoho­kas­vusto on arka tiivis­ty­misen aiheut­ta­mille vauriolle. Ja kun hoito­hommiin vihdoin päästään, ei kannata ensim­mäisenä rynnätä varastoon etsimään haravaa, jotta saisit raapu­tettua nurmikon pinnan puhtaaksi edellisen syksyn lehdistä. Lehdet nimittäin paran­tavat maaperää, kun madot ja muut maan piene­liöstöt käyttävät lehdet ravin­nokseen ja muuttavat lehdet mullaksi. Samalla ne paran­tavat maaperää myllää­mällä käytäviä kasvua­lustaan 🙂 Voit jättää edellis­vuo­tiset lehdet nurmi­kolle maatumaan jos niitä on suht tasai­sesti kauttaaltaan. Paksumpia läjiä ja vaahteran sekä tammen­lehtiä voit poistaa ettei nurmikko painu niiden alla.

Melko usein nurmi­kosta löytyy paljaita paikkoja talven jäljiltä. Näistä nurmikko on kuollut ja syynä voi olla esim. jääpolte. Jääpol­tetta syntyy silloin, kun syksyllä jo routaan­tuneen maan päälle kertyy vettä, joka jäätyy nurmikon päälle. Nurmi­kossa on siis kuoppa, johon vesi jää. Tämä jääty­minen aiheuttaa lopulta kasvien tukah­tu­miseen. Nurmikko kuolee kylmään ja hapen­puut­teeseen. Hyvin yleisesti tätä jääpol­tetta esiintyy niillä nurmia­lueilla joiden päälle on kasattu talvella lunta. Edellis­kesän kova kulutus vaikkapa lasten pelia­lu­eella on myös saattanut aiheuttaa painan­teita, joihin vesi talven aikana on päässyt kerään­tymään ja jäätymään.

Ennen paikkaus­kylvöä vanha nurmi­kon­pinta rikotaan joko avalli­sella puutar­ha­ha­ralla tai leikku­ri­ha­ra­valla. Suuriin alueisiin on syytä käyttää järeämpää kalustoa kuten esim. puutar­ha­jyr­sijää. Kuopalla oleviin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoi­tettua multaa, joka jyrätään tasai­seksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti haravoiden uuteen kasvua­lus­taansa. Sitten vielä tiivis­tä­minen jyrää­mällä tai lapiolla taput­ta­malla. Tämä tiivis­tä­minen on kasvuun­lähdön kannata erittäin tärkeä. Näin paikkaus­kylvönä kylvetyt siemenet pääsevät koske­tuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen löysään multaan. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Nurmikon lannoitus keväällä

Nurmikon lannoi­tuk­sella tarkoi­tetaan monesti nurmikon kalkit­se­mista, joka tapahtuu yleensä keväällä heti lumien sulamisen aikaan. Kalkin käytön tarpeel­lisuus ja sopiva aikaväli kalkit­se­mi­selle riippuu ihan maaperän pH- arvosta, josta kirjoit­te­linkin edelli­sessä postauk­sessani. Kalkit­se­mista ei pidä tehdä vain tavan vuoksi vaan maan pH- arvoa seuraten. Uusin­ta­kal­kitus voi olla vuosittain, joka toinen vuosi tai jopa harvem­minkin. Usein puutar­ha­si­vus­tojen kirjoi­tuk­sissa näkyy väite, että sammal nurmi­kolla tarkoittaa kalkin puutetta. Näin se ei välttä­mättä ole, vaan syy samma­loi­tu­miseen voi johtua myös tiivis­ty­neessä kasvua­lus­tassa.
Nurmi­koille on tarjolla myös erilaisia typpi­pi­toisia kevät­lan­noit­teita, joita voidaan käyttää, jos esim. nurmikon väri vaalenee huomat­ta­vasti eli vaale­ne­minen viestii typen­puut­teesta. Ja kun lannoittaa tällai­sella typpi­pi­toi­sella lannoit­teella sitoutuu siihen, että nurmikkoa pitää leikata tiheään koska lannoitus kiihdyttää kasvua.

Nurmikon leikkaus keväällä

Nurmikon leikkaus on myös osa nurmikon keväistä/alkukesäistä hoitoa. Jos pitää käyttää harkintaa haravoin­nissa niin samoin sitä käytetään keväi­sessä ruohon­leik­kuussa. Anna nurmikon aloittaa kesäkauden kasvunsa rauhassa ja aloita leikkuu vasta, kun kasvua on tullut 5–7 cm ja yöpak­kaset on ohi. Pari ensim­mäistä leikkuu­kertaa leikataan normaalia ylemmällä leikkuu­kor­keu­della.

Nurmikon ilmas­tointi

Ilmas­toin­nilla tarkoi­tetaan tiivis­tyneen ja hyvin usein tiivis­ty­mi­sestä johtuvan samma­loi­tu­misen vähen­tä­mistä. Hyvin yleisesti nurmikon ilmas­tointia kehoi­tetaan tekemään esim. piste­le­mällä nurmikkoon talikolla reikiä tai juoksemaan pitkin pihaa ns. ilmas­toin­ti­ken­gillä. Näistä ei juurikaan ole apua — varsinkaan, jos näihin yksitäisiin reikiin ei haravoida hiekkaa. Paras keino nurmikon kasvuo­lo­suh­teiden paran­ta­miseen on se, että levittää vuosittain nurmikon päälle ohuen kerroksen esim. kompos­ti­multaa. Maaperän pieneliöt tekevät maanmuok­kaustyöt puolestasi eli ne muuntavat kuolevat ainekset nopeasti maaperää kuohkeut­ta­vaksi humuk­seksi ja ravin­toai­neiksi ruoho­kas­veille.