Nurmikon keväthoito

Nurmikon hoito keväällä

Haravoidako vai ei? Kas siinäpäs vasta pulma!

Nurmikon keväthuoltoon ryhdytään siinä vaiheessa, kun nurmikko on kuivahtanut. Vältä siis kulkua lumen alta paljastuvalla nurmikolla, sillä ruohokasvusto on arka tiivistymisen aiheuttamille vauriolle. Ja kun hoitohommiin vihdoin päästään, ei kannata ensimmäisenä rynnätä varastoon etsimään haravaa, jotta saisit raaputettua nurmikon pinnan puhtaaksi edellisen syksyn lehdistä. Lehdet nimittäin parantavat maaperää, kun madot ja muut maan pieneliöstöt käyttävät lehdet ravinnokseen ja muuttavat lehdet mullaksi. Samalla ne parantavat maaperää mylläämällä käytäviä kasvualustaan 🙂 Voit jättää edellisvuotiset lehdet nurmikolle maatumaan jos niitä on suht tasaisesti kauttaaltaan. Paksumpia läjiä ja vaahteran sekä tammenlehtiä voit poistaa ettei nurmikko painu niiden alla.

Melko usein nurmikosta löytyy paljaita paikkoja talven jäljiltä. Näistä nurmikko on kuollut ja syynä voi olla esim. jääpolte. Jääpoltetta syntyy silloin, kun syksyllä jo routaantuneen maan päälle kertyy vettä, joka jäätyy nurmikon päälle. Nurmikossa on siis kuoppa, johon vesi jää. Tämä jäätyminen aiheuttaa lopulta kasvien tukahtumiseen. Nurmikko kuolee kylmään ja hapenpuutteeseen. Hyvin yleisesti tätä jääpoltetta esiintyy niillä nurmialueilla joiden päälle on kasattu talvella lunta. Edelliskesän kova kulutus vaikkapa lasten pelialueella on myös saattanut aiheuttaa painanteita, joihin vesi talven aikana on päässyt kerääntymään ja jäätymään.

Ennen paikkauskylvöä vanha nurmikonpinta rikotaan joko avallisella puutarhaharalla tai leikkuriharavalla. Suuriin alueisiin on syytä käyttää järeämpää kalustoa kuten esim. puutarhajyrsijää. Kuopalla oleviin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoitettua multaa, joka jyrätään tasaiseksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti haravoiden uuteen kasvualustaansa. Sitten vielä tiivistäminen jyräämällä tai lapiolla taputtamalla. Tämä tiivistäminen on kasvuunlähdön kannata erittäin tärkeä. Näin paikkauskylvönä kylvetyt siemenet pääsevät kosketuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen löysään multaan. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Nurmikon lannoitus keväällä

Nurmikon lannoituksella tarkoitetaan monesti nurmikon kalkitsemista, joka tapahtuu yleensä keväällä heti lumien sulamisen aikaan. Kalkin käytön tarpeellisuus ja sopiva aikaväli kalkitsemiselle riippuu ihan maaperän pH- arvosta, josta kirjoittelinkin edellisessä postauksessani. Kalkitsemista ei pidä tehdä vain tavan vuoksi vaan maan pH- arvoa seuraten. Uusintakalkitus voi olla vuosittain, joka toinen vuosi tai jopa harvemminkin. Usein puutarhasivustojen kirjoituksissa näkyy väite, että sammal nurmikolla tarkoittaa kalkin puutetta. Näin se ei välttämättä ole, vaan syy sammaloitumiseen voi johtua myös tiivistyneessä kasvualustassa.
Nurmikoille on tarjolla myös erilaisia typpipitoisia kevätlannoitteita, joita voidaan käyttää, jos esim. nurmikon väri vaalenee huomattavasti eli vaaleneminen viestii typenpuutteesta. Ja kun lannoittaa tällaisella typpipitoisella lannoitteella sitoutuu siihen, että nurmikkoa pitää leikata tiheään koska lannoitus kiihdyttää kasvua.

Nurmikon leikkaus keväällä

Nurmikon leikkaus on myös osa nurmikon keväistä/alkukesäistä hoitoa. Jos pitää käyttää harkintaa haravoinnissa niin samoin sitä käytetään keväisessä ruohonleikkuussa. Anna nurmikon aloittaa kesäkauden kasvunsa rauhassa ja aloita leikkuu vasta, kun kasvua on tullut 5-7 cm ja yöpakkaset on ohi. Pari ensimmäistä leikkuukertaa leikataan normaalia ylemmällä leikkuukorkeudella.

Nurmikon ilmastointi

Ilmastoinnilla tarkoitetaan tiivistyneen ja hyvin usein tiivistymisestä johtuvan sammaloitumisen vähentämistä. Hyvin yleisesti nurmikon ilmastointia kehoitetaan tekemään esim. pistelemällä nurmikkoon talikolla reikiä tai juoksemaan pitkin pihaa ns. ilmastointikengillä. Näistä ei juurikaan ole apua – varsinkaan, jos näihin yksitäisiin reikiin ei haravoida hiekkaa. Paras keino nurmikon kasvuolosuhteiden parantamiseen on se, että levittää vuosittain nurmikon päälle ohuen kerroksen esim. kompostimultaa. Maaperän pieneliöt tekevät maanmuokkaustyöt puolestasi eli ne muuntavat kuolevat ainekset nopeasti maaperää kuohkeuttavaksi humukseksi ja ravintoaineiksi ruohokasveille.

Pihasuunnittelijan vinkit pihan kalkitukseen

Kevät saapuu ja kevään pihatyöt ovat jo käsillä.  Tällä kertaa lyhyt blogipostaus kalkituksesta, sillä viime viikon kirjastojen Viherilloissa tästä asiasta nousi esiin useampikin kysymys. Yleensä ohjaan asiakkaitani kalkituksen saloihin joko  neuvontakäynnin aikana tai pihasuunnitelmapaketin pihan hoito-oppaassa.

Eli aloitetaanpa siitä, että miksi sitä kalkitusta oikein tarvitaan?
Suomen maaperä on luontaisesti hapanta ja kalkitusta tarvitaan, jotta kasvi saa otettua ravinteita happamasta maasta.  Kalkituksen avulla maahan saadaan magnesiumia ja kalsiumia ja lisätään maaperän pieneliöstön aktiivisuutta.  Pieneliöstön toiminta tehostaa ravinteiden kiertoa, parantaa maan mururakennetta ja parantaa eloperäisten yhdisteiden hajoamista -kalkitus siis parantaa maan rakennetta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi.  Riittävän kalkituksen avulla voidaan myös vähentää haitallisten raskasmetallien liukoisuutta ja tätä kauttaa niiden pitoisuuksia puutarhan tuottamassa sadossa.

Miksi puhutaan pH-luvusta ja mitä sillä tarkoitetaan?

pH -luku kuvaa maan happamuutta.  Neutraali pH -lukema on 7.  Sen yli menevät luvut ilmoittavat maan emäksisyydestä ja matalammat lukemat maan happamuutta.  Hienosti sanoen emäksisessä maassa on vähän vetyioneja ja happamassa paljon.  Suurimmalle osalle puutarhakasveja sopiva pH on 6,0 – 6,5 Poikkeuksiakin on eli esim. alppiruusut ja pensasmustikat vaativat happaman maan  (pH n.4,5)  Lähellä neutraalia (pH 6,5-7) olevaa kasvualustaa kaipaavat erityisesti omenapuut ja marjapensaat!

kalkitus, pH, pihatyöt

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pH:n vaikutus ravinteiden imeytymiseen (kuva Farmit.net)

Mistä tiedän onko maa liian hapan?

Puutarhamyymälöistä voi hankkia pH -liuskoja, joilla saa suuntaa antavaa kuvaa maan happamuudesta.  Tarkempaan analyysiin vaaditaan maanäyte, joka tutkitaan laboratoriossa.  On kuitenkin eräitä indikaattorikasveja, jotka paljastavat maan happamuuden. Happamassa maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi ruiskaunokki, keltapäivänkakkara, rikkasinappi, peltoemäkki, peltoretikka ja peltohatikka. Niiden runsas esiintyminen voi olla merkki kalkituksentarpeesta.

Kuinka paljon kalkkia tarvitaan?

Laboratoriossa tehtäv maa-analyysi kertoo pH- tason lisäksi kasvualustan maalajin ja multavuuden.  Näiden tietojen perusteella saadaan laskettua alueen tarvittava kalkkimäärä perustamis- ja hoitovaiheessa.  Ylläpitokalkitusta tarvitaan n. kolmen vuoden välien.  Pintalevityksessä yleisohje on n. 30 kg/aari.  Parhaiten kalkin saa kuitenkin sekoittamalla sen pintamultaan eli ei vain pintaan ripottamalla.  Perustamisvaiheessa maanäytteen ilmoittama kalkitusmäärä sekoitetaan esim. jyrsijän avulla koko kasvukerrokseen.

Milloin kalkitus kannattaa tehdä?

Periaatteessa milloin tahansa, mutta nyrkkisääntönä se, että kosteaan maahan kalkki liukenee nopeammin kuin kuivaan.  Vanhassa puutarhassa kalkki levitetään yleensä aikaisin keväällä. Esim. lumen päälle levitetty kalkki imeytyy sulamisveden mukana suoraan juuristoon. Lannoitteet levitetään pari viikkoa kalkin levityksen jälkeen. Uudella pihalla kalkitus kannattaa tehdä ennen istutusalueiden kattamista ja uusia siinä vaiheessa, kun katetta uusitaan.  Jos kalkituksen joutuu tekemään katteen päälle, kastelu auttaa sen liukenemiseen ja painumiseen kasvualustaan.

Milloin kalkituksesta voi olla haittaa?

Liian runsaskätinen kalkitus voi nostaa maan pH:n liian emäksiseen suuntaan eli voi jopa estää ravinteiden liukenemisen kasvin käyttöön.  Neutraalin pH:n lähestyessä esimerkiksi sinkin, boorin ja kuparin liukeneminen heikkenee.

Minkälaista kalkkia puutarhassa pitäisi käyttää?

Kotipuutarhurin kalkkipussissa on magnesiumia vähintään 7 %.  Tämä on hyvä muistaa!

Miten nurmikko kalkitaan?

Jos nurmikkoa leikataan tiheään, lannoitetaan kivennäislannoitteilla ja josta leikkuujäte kerätään pois, on kalkitustarve noin joka toinen vuosi. Tarve vähenee, jos nurmikko saa ravinnokseen luonnonlannoitetta tai eloperäistä kasvisilppua, kuten leikkuujätettä ja maatuvia lehtiä. Hyvä nyrkkisääntö ylläpitokalkitukselle on noin 10 kiloa kalkkia 100 neliölle nurmikkoa. Muista, että sammaloituminen ei ole automaattisesti merkki kasvualustan happamoitumista. Sammal nurmikolla voi johtua myös kasvualustan tiivistymisestä ja nurmiheinälle liian varjoisesta kasvupaikasta.

Voiko tuhkaa käyttää kalkitukseen?

Voi, kunhan se on puhdasta puutuhkaa eli siinä ei ole esim. pakkausmateriaalien tai rakennusjätteiden tuhkaa (lehtipuiden tuhka parempi kuin havupuiden tuhka).  Tuhkasta kasvit saavat monipuolisia ravinteita kuten magnesiumia, kaliumia, kalsiumia ja hivenaineita.  Tuhka sopii puutarhan istutusalueiden ylläpitokalkituseen  – perustamiskalkitukseen se ei riitä.  Syötäville kasveille suosittelisin kuitenkin tavallista kalkkia.  Tarkkojen annosteluohjeita tuhkalle on hieman vaikeampi antaa, sillä tuhkan ravinnepitoisuus vaihtelee sen mukaan mitä puuta on poltettu. Suuntaa-antavana määränä voisi pitää ämpärillistä tuhkaa (n. 5 kg) /50-100 m2.

Riittääkö kalkittu multa puutarhan kalkitsemiseen?

Maanparannukseen se ei riitä ellei puutarhaan tuotavaa kuormaa ole rakennettu maaperäanalyysin tulosten perusteella eli puutarhan omistaja on teettänyt analyysin ja niiden tulosten perusteella tilannut uuden puutarhaan vartavasten ”rakennetun” kasvualustan.  Jos käytät lannoitukseen kompostia niin niitä ei ole syytä tehdä samalla kertaa.

Miten voin istuttaa alppiruusun pihalleni, jos ympärillä kasvavat kasvit tarvitsevat kalkkia?

Tee alppiruusulle (tai muulle happaman maan kasville) oma istutuskuoppa jonka täytät happamalla havu-rodo -mullalla.   Lannoita täsmälannoituksena soveltuvalla lannoitteella ja käytä alppiruusun alla esim. hapanta turvekatetta.

Oululaiset voivat teettää maa-analyysin Suomen Ympäristöpalveluilla  Kotipuutarha-analyysin hinta v. 2016 on  35 € alv 0%.

Tästä linkistä löydät koko hinnaston.