Puiden ja pensaiden kevät­leikkaus

Keväleikkaus

Kevät­leikkaus — tuttu sana 🙂 Useimmat puut ja pensaat leikataan keväällä ennen kuin kasvu pääsee alkuun. Täällä Oulun korkeu­della leikkaukset siirtyvät yleensä huhti­kuulle, sillä maalis­kuussa on vielä liian paljon lunta maassa.  On muistettava, että leikkaa­mista ei tule tehdä “tavan vuoksi” eli leikkaukset tehdään silloin kun tarve on ilmeinen — pensas on esim, ränsis­tynyt tai kasvanut liian suureksi tai siinä on selviä talvi­vau­rioita.  Nämä leikkaukset + muutamien vanhimpien oksien leikkaa­minen alhaalta asti pois ovat ns. hoito­leik­kauksia.

Ns. alasleikkaus (eli pensas leikataan maanpin­nasta n. 15–20 cm tapille) voidaan tehdä hyvin lähes kaikille pensaille.  Osa, kuten esim norja­nan­gervo, tekevät kukka­silmut jo edellisenä syksynä eli alasleik­kuu­ke­väänä ne eivät ehdi kukkia.  Kukkimaan sen sijaan alasleik­kaa­mi­sesta huoli­matta ehtii mm. koivuan­gervo ja keijuan­gervo.  Alaosastaan  harvaksi käynyt tai hoita­mat­to­muutta muotonsa menet­tänyt pensa­saita kannattaa leikata myös varhain keväällä alas.  Leikkauksen yhtey­dessä kannatta myös kasvua­lusta kunnostaa, jotta voimak­kaasti kasva­ville uusille versoille riittää ravin­teita. Rikka­ruohot pidetään kurissa pitämällä juuris­toalue mullok­sella tai levit­tä­mällä siihen katetta, joka estää rikka­ruo­hojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.  Hamppukate on hyvä vaihtoehto kuori­kat­teelle, sillä sen suojissa eivät viihdy kotilot.

Hyöty­puu­tar­hassa keväällä kannattaa leikata marja­pensaat eli poistaa niistä vanhimpia oksia.  Marja­pen­saiden oksat poistetaan aina maanrajaa myöden.  Samalla voi tarkistaa marja­pensaan silmut äkämä­punkin varalta.  Punkin saastut­tamat silmut poistetaan käsin ja tuhotaan.  Jos pensaassa on runsaasti äkämä­punkin tuhoa on syytä poistaa pensas ja korvata se kokonaan uudella.  Marja­pen­saiden vanhimpia oksia poistetaan maata myöten ja tarkis­tetaan, alkavatko osa silmuista turvota kohtuut­toman nopeasti äkämä­punkkien takia. Jos punkkeja on runsaasti, parasta on korvata pensas uudella, muutoin riittää turvon­neiden silmujen poisto.

Mitä ei saa leikata keväällä: (mahla­vuodon takia)

  • koivu
  • vaahtera
  • kirsikka
  • luumu

HOX! Omenapuun isommat leikkaukset kannattaa jättää heinä­kuulle.  Keväällä voidaan leikkoa pois ylimää­räisiä vesiversoja.  Kesäleikkaus ei kiihytä omenapuun kasvua ja näin vältytään vesiver­so­kier­teeltä.

Kotipuu­tar­hurin työvä­li­neiksi riittävät oksasakset eli sekatöörit. Voima­saksia tarvitaan vahvimpien oksien leikkaa­miseen. Pienet jatko­var­silla varus­tetut oksasahat ovat käteviä korkealla olevien oksien poista­miseen.

oksasakset

Tässä vielä linkki videoon, jossa opastetaan leikkausten oikeop­piseen tekoon!

Mukavaa kevättä!

-Minna / GreenDreams

 

Pölyt­täjät puutar­hassa

Maapallon elämän perusta on kasvien yhteyt­tä­minen ja kasvien lisään­ty­misen edellytys on riittävä pölytys. Maapallon tehokkain ja tärkein pölyt­tä­jä­hyön­teinen on mehiläinen.   Hieman surul­lisena luen puutar­ha­palstoja ja erilaisia facebook­ryhmiä, jossa etsitään toistaan jykevämpiä keinoja hävittää pihalta ampiaiset ja tämä käsite yleensä sisältää myös hyödyl­liset mehiläiset ja kimalaiset.

Tunnista pölyt­täjät hunaja.net

Eli tuosta kolmi­kosta ampiaisen tunnistaa “ampiais­vyö­tä­röstä” ja karvat­to­masta ruumiista, josta kelta­musta raidoitus erottuu selkeästi.  Kimalainen ja mehiläinen ovat niitä puutarhan “hyviksiä”, joiden tuhoa­miseen täytyy kyllä olla hyvät perusteet jos sille tielle lähetään.  Albert Einsteinin sanoin: “Jos mehiläiset kuolevat, on ihmisillä neljä vuotta elinaikaa…”

Nykyinen maatalous suosii suuria peltoau­keita, yhden vilje­ly­kasvin peltoja, salaojia ja kasvin­suo­je­luai­neita, joilla kaikilla on luonnon­va­raisten pölyt­tä­jä­hyön­teisten tehoa heikentävä vaikutus, sillä niiden luontaiset ravin­to­kasvit ja pesäpaikat tuhou­tuvat.  Totuus on, että nykyinen maatalous tarvitsee entis­täkin enemmän mehiläisiä pölyt­tä­jiksi ja luonnon­va­raisten pölyt­tä­jä­hyön­teisten vähene­mistä ovat korvanneet mehiläis­tar­haajat.  He tuottavat herkul­lisen kotimaisen hunajan lisäksi paljon pieniä apulaisia pölytys­hommiin ja siksi olikin aika järkyt­tävää lukea Suomen Mehiläis­hoi­tajien liiton tiedote, jossa kerrottiin Loimaalla tapah­tu­neesta kasvin­suo­je­lu­ruis­ku­tuksen aiheut­ta­masta tarha­me­hi­läisen joukko­tu­hosta. Kasvin­suo­je­luaine oli ilmei­sesti ruisku­tettu vastoin ruisku­tus­oh­jeita mehiläisten lentoaikana.  Jotenkin tuntuu oudolta tällainen välin­pi­tä­mät­tömyys vilje­li­jöiden puolelta, sillä pölyt­täjien määrähän vaikuttaa suoraan  myös sadon määrään.

Vuodesta 2006 lähtien  yksin Yhdys­val­loissa on kuollut yli kolme miljoonaa mehiläi­syh­dys­kuntaa ja maail­man­laa­jui­sesti miljardeja.  Mehiläis­po­pu­laa­tioiden romah­ta­minen on vakavasti otettava uhka vilja­sa­doille sillä kolmannes kaikesta syömäs­tämme ruoasta on riippu­vaista näistä pienistä pölyt­tä­jistä.  Joukko­kuo­lemien syyksi on epäilty virus­tar­tuntaa, erilaisia baktee­ri­tar­tuntoja, liian tehokasta kasva­tusta mutta myös erittäin suurella varmuu­della kasvien­suo­je­lu­ke­mi­kaaleja.  Keväällä 2014 Harvardin yliopisto julkaisi tutki­muksen ns. neoni­ko­ti­noidien vaaral­li­suu­desta mehiläi­sille ja heinäkuun alussa luin ensim­mäisiä tutki­mus­tu­loksia glyfo­saatin haital­li­sesta vaiku­tuk­sesta.  Glyfo­saattia on mm. kaikkien tunte­massa Round Up -valmis­teessa, jota myydään ihan rauta­kaup­pa­ta­varana kaikille kansa­lai­sille.

Pölyt­täjiä voi auttaa ihan kotipuu­tar­hassa erilaisin keinoin.  Mm. keino­pesät on hyvä ekoteko erakko­me­hi­läi­sille samoin erilaisten mesikasvien lisää­minen istutus­ryh­missä. Pölyt­täjät auttavat kasvat­tamaan kotipuu­tarhan hyöty­puu­tarhan satoa ja paran­tavat kukka­loistoa!

Vanhan pihan kunnos­ta­minen

DSC_0039Kaikille omako­ti­ta­losta haavei­le­ville uuden raken­ta­minen ei ole sopiva vaihtoehto vaan he valit­sevat uudeksi kodikseen vanhan talon — usein ihan sen takia, että siellä on valmiina piha suurine puineen ja pensaineen. Vanhaan pihaan halutaan kuitenkin mahdol­li­sesti jotain muutoksia.

Vanhan pihan sanee­rausta suunnit­te­levan on syytä edetä pihare­montin kanssa hitaasti ja ajatuksen kanssa — uudis­ta­minen tulee tehdä varoen ja lempeällä otteella.   Kannattaa miettiä onko vanha rinta­miestalo ympäris­töineen sinulle sopiva paikka, jos haaveilet japani­lais­tyy­li­sestä havu/kivikkopuutarhasta. Ennen kuin pihan muokkaukseen ryhdytään , suosit­telen ympäristön, kasvil­li­suuden sekä tontin tuuli- ja valo-olosuh­teiden tarkkailua vaikkapa ihan pari kesää ja talvea kaikessa rauhassa.  Näin selviää tontin valoi­simmat, varjoi­simmat, kuivimmat, kosteimmat ja tuuli­simmat kohdat ja sen perus­teella voidaan lähteä pihan kunnos­ta­miseen ja uudis­ta­miseen.

044Pihan raivaa­minen aloitetaan varovai­sesti.  Hieno­va­rai­sella raivauk­sella saadaan esiin pihan alkupe­räinen kasvil­lisuus ja seasta voi löytää esim. ihania, kestäviä maatiais­pe­rennoja. Olisi tärkeää myös hieman selvittää talon ja pihan raken­ta­mi­sa­jan­kohdan puutar­hai­han­teita, jotta kunnos­ta­minen sujuisi vanhaa kunnioittaen.   Esim. vanhan puutalon (ennen sotia raken­nettu) pihalla kulku­väylät olivat alunperin hiekka­käy­täviä tai paikalla valettuja betoni­laattoja.  Puutarhat olivat reheviä ja niissä oli selkeät hyöty­puu­tarhat marja­pen­saineen, peruna­maineen ja omena­puineen.  Oleske­lua­lueet olivat selkeästi irti raken­nuk­sesta niitä suojasi pensas­ryhmät.  Sotien jälkeen pihojen suunnit­te­lussa kiinni­tettiin huomiota pihan käyttöön perheen oleske­lua­lueena.  Talon yhteyteen laatoi­tettiin oleske­lu­paikka ja pihanur­mi­kosta muotoutui alue mm. pihapelejä varten.  Hyöty­puu­tarhat piene­nivät ja suuret peren­nais­tu­tukset valta­sivat alaa. -60 ja -70 -lukujen tasakat­toisten tiili­ta­lojen pihat olivat yksin­ker­taisia, suora­vii­vaisia ja istutuk­sissa suosittiin havukasveja ja näyttäviä perennoja.  Istutusa­lueet olivat yhtenäisiä ja oleske­lua­lueet siirtyivät talon yhteyteen.

Milloin vanhan pihan remon­tointi on ajankoh­taista?

  • Vanha piha  tehty edellisten asukkaiden mielty­mysten mukai­sesti ja aika on ajanut toteu­tuksen ohi eli huomataan pihare­montin tarve.
  • tontilla olevia raken­nuksia remon­toidaan
  • sokkelin kosteuse­ris­tä­misen yhtey­dessä
  • sadeve­si­jär­jes­telmien paran­nus­töiden yhtey­dessä
  • tontin pinta­vesien ohjaa­misen yhtey­dessä
  • pihava­lais­tuksen paran­ta­minen

DSC_0046Kunnos­tus­suun­ni­telman lähtö­kohtana on realis­tinen tilan­ne­kar­toitus puutarhan/pihan nykyti­lan­teesta.

Tontista piirretään pohja­kartta, johon merkitään:

  • tontin rajat ja raken­nukset
  • nykyiset toiminnot
  • kootaan yhteen pihan “aarteet” eli alkupe­räisen pihan kasvil­lisuus
  • ilman­suunnat
  • ikkunat/ovet
  • tasoerot
  • olemassa olevat puut, pensaat ja peren­na­ryhmät
  • aidat
  • isot kivet tms.
  • naapurit
  • tiet
  • valaistus
  • tuulen­suunnat
  • vesipiste
  • säily­tet­tävät rakenteet (pergolat, leikki­mökki jne.)
  • näkymät (hyvät ja huonot)

Seuraa­vaksi tehdään kuntoarvio pihapiirin kasvil­li­suu­desta eli arvioidaan itse tai asian­tun­tijan avulla puiden ja pensaiden kunto ja mietitään miten esim. suurten puiden poisto vaikuttaa omaan ja naapu­ruston maisemaan. Esim. suurten koivujen poisto vaikuttaa tontin vesita­louteen ja valo-olosuh­teisiin. Kasvil­li­suuden arvioinnin ohessa tarkis­tetaan pihapiirin kalusteet ja säily­tet­tävät rakenteet.

Mitä muuta pitää ottaa huomioon:

Tutustu oman asuina­lueen raken­nus­jär­jes­tykseen sillä kuntien ja kaupunkien raken­nus­jär­jes­tykset ohjeis­tavat mm.

  • puiden kaatoa
  • tukimuurien ja penger­rysten raken­ta­mista
  • pihara­ken­nusten raken­ta­mista ja sijoit­ta­mista tontille (esim. grilli­katos, leikki­mökki…)
  • lumien kasausta
  • istutuksia
  • pihan aitaa­mista
  • tontin ajoliit­tymiä

Näiden ohjeis­tusten sisältö vaihtelee alue- ja paikka­kun­ta­koh­tai­sesti.