Puiden ja pensaiden kevätleikkaus

Keväleikkaus

Kevätleikkaus – tuttu sana 🙂 Useimmat puut ja pensaat leikataan keväällä ennen kuin kasvu pääsee alkuun. Täällä Oulun korkeudella leikkaukset siirtyvät yleensä huhtikuulle, sillä maaliskuussa on vielä liian paljon lunta maassa.  On muistettava, että leikkaamista ei tule tehdä ”tavan vuoksi” eli leikkaukset tehdään silloin kun tarve on ilmeinen – pensas on esim, ränsistynyt tai kasvanut liian suureksi tai siinä on selviä talvivaurioita.  Nämä leikkaukset + muutamien vanhimpien oksien leikkaaminen alhaalta asti pois ovat ns. hoitoleikkauksia.

Ns. alasleikkaus (eli pensas leikataan maanpinnasta n. 15-20 cm tapille) voidaan tehdä hyvin lähes kaikille pensaille.  Osa, kuten esim norjanangervo, tekevät kukkasilmut jo edellisenä syksynä eli alasleikkuukeväänä ne eivät ehdi kukkia.  Kukkimaan sen sijaan alasleikkaamisesta huolimatta ehtii mm. koivuangervo ja keijuangervo.  Alaosastaan  harvaksi käynyt tai hoitamattomuutta muotonsa menettänyt pensasaita kannattaa leikata myös varhain keväällä alas.  Leikkauksen yhteydessä kannatta myös kasvualusta kunnostaa, jotta voimakkaasti kasvaville uusille versoille riittää ravinteita. Rikkaruohot pidetään kurissa pitämällä juuristoalue mulloksella tai levittämällä siihen katetta, joka estää rikkaruohojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.  Hamppukate on hyvä vaihtoehto kuorikatteelle, sillä sen suojissa eivät viihdy kotilot.

Hyötypuutarhassa keväällä kannattaa leikata marjapensaat eli poistaa niistä vanhimpia oksia.  Marjapensaiden oksat poistetaan aina maanrajaa myöden.  Samalla voi tarkistaa marjapensaan silmut äkämäpunkin varalta.  Punkin saastuttamat silmut poistetaan käsin ja tuhotaan.  Jos pensaassa on runsaasti äkämäpunkin tuhoa on syytä poistaa pensas ja korvata se kokonaan uudella.  Marjapensaiden vanhimpia oksia poistetaan maata myöten ja tarkistetaan, alkavatko osa silmuista turvota kohtuuttoman nopeasti äkämäpunkkien takia. Jos punkkeja on runsaasti, parasta on korvata pensas uudella, muutoin riittää turvonneiden silmujen poisto.

Mitä ei saa leikata keväällä: (mahlavuodon takia)

  • koivu
  • vaahtera
  • kirsikka
  • luumu

HOX! Omenapuun isommat leikkaukset kannattaa jättää heinäkuulle.  Keväällä voidaan leikkoa pois ylimääräisiä vesiversoja.  Kesäleikkaus ei kiihytä omenapuun kasvua ja näin vältytään vesiversokierteeltä.

Kotipuutarhurin työvälineiksi riittävät oksasakset eli sekatöörit. Voimasaksia tarvitaan vahvimpien oksien leikkaamiseen. Pienet jatkovarsilla varustetut oksasahat ovat käteviä korkealla olevien oksien poistamiseen.

oksasakset

Tässä vielä linkki videoon, jossa opastetaan leikkausten oikeoppiseen tekoon!

Mukavaa kevättä!

-Minna / GreenDreams

 

Pihasuunnitelma

PIHASUUNNITELMA – MIKÄ SE ON?

Pihasuunnitelma on samanlainen suunnitelma-asiakirja kuin esim. arkkitehtisuunnitelma.   Jotenkin näin itsestä tuntuu vähän nurinkuriselta se, että rakennuksen suunnitteluvaiheessa harva rakentaja kyseenalaistaa arkkitehdin, sähkösuunnittelijan, lvi-suunnittelijan tai rakennesuunnittelijan käyttöä, mutta pihasuunnittelijan käyttö unohdetaan.

Arkkitehdin piirtämä asemapiirroskuva ei ole pihasuunnitelma. Suurin ero on siinä, että pihasuunnittelija/maisemasuunnittelija osaa hyödyntää tontin sen ominaispiirteiden kautta.  Maaperätutkimuksen tulokset kertovat siitä minkälaiset alusrakenteet erilaiset pintamateriaalit vaativat ja minkälainen kasvillisuus viihtyy pihan erilaisissa valo ja tuuli olosuhteissa.  Näin kasvit valitaan kerralla oikein, eikä niitä tarvitse vuosittain siirtää paikasta toiseen paremman kasvupaikan löytymisen toivossa.  Suunnittelija tietää pihan rakentamiseen liittyvät säännökset, tuntee erilaiset materiaalit ja kalusteet ja hänellä on erittäin vahva kasviosaaminen.  Lisäksi suunnitelmassa otetaan kantaa pihan valaistukseen sekä ympäristöön sopivien materiaalien valintaan.

Pihasuunnitelmahan voi olla vaikka ruutupaperille käsin piirretty versio, mutta jos tarvitaan rakennussuunnitelma, jonka avulla viherrakentaja voisi pihan rakentaa, pitää sen olla mittatarkka kuva, johon on merkitty korot, mitat, kasvit jne.

Minkälainen on GreenDreams -suunnitelmapaketti eli aukaistaanpa tähän vähän työn sisältöä.

1. PIHASUUNNITELMAN RAKENNUSSUUNNITELMA

Yleensä 1:100 piiretty kuva, joka toimitetaan asiakkaalle neliväritulosteena. Kuvassa kasvit, pinnoitteet,kalusteet, korkomaailma jne. Ennen tätä on asiakkaan kanssa käyty luonnoskuvakierros, jonka hyväksymisen jälkeen varsinainen rakennussuunnitelma sitten tehdään.

2. PIHASUUNNITELMAN KAIVUUSUUNNITELMA

Uudisrakennuskohteissa tarjoan pakettiin myös kaivuusuunnitelmaa, jota voidaan käyttää apuna ihan siellä tontin kaivuutöiden alkumetreillä.

3. PIHASUUNNITELMAN SUUNNITELMASELOSTUS (MALLISIVU)

Lyhyt selvitys siitä, mitä kyseisellä pihalla rakennetaan

4. PIHASUUNNITELMAN TYÖSELOSTUS

Ohjeistus pihan rakentamiseen.  Räätälöidään jokaisen kohteen mukaan joko omatoimirakentajan tai viherrakentajan tarpeisiin.  Sisältää myös lyhyen tonttikohtaisen hoito-ohjeistuksen.

 

(pari mallisivua)

5. PIHASUUNNITELMAN MÄÄRÄLUETTELOT (KASVIT, PÄÄLLYSTEET, KALUSTEET)

Näiden avulla voit pyytää tarjoukset tuotteista

6. PIHASUUNNITELMAN KASVILUETTELO

Lyhyet kuvaukset pihan kasveista kuvineen ja hoito-ohjeineen.

7. MUUT

Eli pakettiin lisätään esim. erikoiskasvien istutus- ja hoito-ohjeita, rakentamisohjeita

8. PAKETTIIN VOIDAAN LISÄTÄ MYÖS 3D-KUVAT

 

KUVA KOKO YHDESTÄ ASIAKASPAKETISTA

Lähtökohtaisesti pihasuunnitelman hintaan vaikuttavat tontin koko, maastonmuodot ja tietysti asiakkaiden toiveet. Myös suunnittelijan kokemus ja työhistoria. Tästä linkistä löytyy lisätietoa pihasuunnittelusta ja hinnoittelusta.

Ihmettelen yhä sitä, että rakennusliikkeet/talotehtaat/ arkkitehdit eivät osaa ottaa koppia siitä, että tarjoaisivat asiakkailleen myös vihersuunnittelupalveluja.  Se toisi lisäarvoa niin tilaajalle kuin heille itselleenkin.  Rakennuksen suunnitteluvaiheessa tehty suunnitelma voi säästää uudisrakentajan rahapussiin pitkän pennin, kun maansiirtotyöt voidaan tehdä myös pihan osalta siellä alkuvaiheessa, kun talon pohjia kaivetaan

Kirjoitin aikaisemmin blogiini pihasuunnitteluprosessin kulusta. Löydät kirjoitukseni täältä

Puutarhakausi 2016

 

Eletään vuoden pimeimpiä aikoja ja puutarha on talvilevolla. Voisi kuvitella, että kaikki puutarhaihmisetkin tekevät samoin, mutta näinhän se ei todellisuudessa ole, sillä talvi on mitä parhainta aikaa suunnitella ensi kevään ja kesän pihahommia. Nyt on hyvä aika ottaa esiin kesällä napsitut valokuvat ja miettiä mihin rakennettaan uutta ja tehdään strategiat vanhojen kasvustojen leikkaamiseen ja jakamiseen.  Kuusiaitoja saa jo leikata ja ihan pian putoavat postiluukusta uuden puutarhavuoden ensimmäiset siemenkatalogit.  Eikä siihenkään ole kuulkaa enää pitkä aika, että ensimmäiset taimikasvatusta vaativat taimet puskevat mullanpintaan taimilamppujen valossa.

Tähän kesään on mahtunut monenlaisia tunteita.  Alkukesä meni itkua tihrustaen, kun isot alueet perennapenkeissä oli kuolleita.  Eniten kirpaisi usean kurjenpolven menettäminen.  Toisaalta perennapenkkiini nousi muutamia sellaisia kasveja, kuten alppitähti (Leontopodium alpinum), joiden olin luullut hävinneen penkeistäni.  Iso menetys oli se, että jostain syystä koristeomenapuuni (Makamik) ei kukkinut ollenkaan.  Luulempa, että ensi keväänä on kevätruiskutuksen aika. Toisaalta ruukussa kasvattamani syyssyrikkä (Buddleja davidii) kukki loppukesänä upeasti ja täytti pienen pihamme amiraali- ja neitoperhosten parvella.

Kaiken kaikkiaan puutarhanhoito on kyllä vuosien varrella opettanut tällaiselle hetimullekaikkitänne – tyypille läjäpäin kärsivällisyyttä.  Eniten sitä kärsivällisyyttä varmaankin koeteltiin istuttamani likusterinsyreenin (Syringa reticulata )kanssa, jonka kukintaa ”sain” odottaa vaatimattomat viisi kesää.  Jokaisena kukkimattomana vuonna oli vaan nöyrästi todettava, että ehkä ensi kesänä.  Kun se ”ensi kesä” sitten lopulta tuli,  niin tuijottelin pientä puutani melkein kyyneleet silmissä koko kukinnan ajan. Varmaan jokaisella teillä lukijallanikin on ollut omassa puutarhassanne näitä samanlaisia ilon ja surun hetkiä – niitähän ei ymmärrä oikeasti kukaan muu kuin toinen ”puutarhahullu”.

Ensi kesä siis tulee – se on varma!  Nyt kuitenkin nautitaan hetki joulunajasta, takkatulesta ja pehmeästä lumesta ja vuoden vaihteen jälkeen pääsemme selailemaan uusia siemenluetteloja ja uutuusperennojen listoja.  Voin jo nyt tunnustaa, että jotain kivaa uutuutta tulee ihan varmasti testattavaksi ensi kesänäkin.  Ihastuin toisaalta tuohon syyssyrikkään niin kovasti, että taidanpa tilata ensi kesäksi toisenkin taimen ja kokeilla saisinko sen talvehtimaan maassa kunnon talvisuojauksella.  Nythän se tämän kesäinen pinkki ihanuus asustaa ruukussaan pihavarastossa ikkunan edessä.  Täytyy vain muistaa kastella sitä säännöllisesti ja toivoa parasta.  Ainakin tällä viikolla, kun kävin sitä kastelemassa, se oli vielä hengissä!

Oikein rauhallista ja leppoisaa joulunaikaa teille kaikille! t. Minna

Nurmikon keväthoito

Nurmikon hoito keväällä

Haravoidako vai ei? Kas siinäpäs vasta pulma!

Nurmikon keväthuoltoon ryhdytään siinä vaiheessa, kun nurmikko on kuivahtanut. Vältä siis kulkua lumen alta paljastuvalla nurmikolla, sillä ruohokasvusto on arka tiivistymisen aiheuttamille vauriolle. Ja kun hoitohommiin vihdoin päästään, ei kannata ensimmäisenä rynnätä varastoon etsimään haravaa, jotta saisit raaputettua nurmikon pinnan puhtaaksi edellisen syksyn lehdistä. Lehdet nimittäin parantavat maaperää, kun madot ja muut maan pieneliöstöt käyttävät lehdet ravinnokseen ja muuttavat lehdet mullaksi. Samalla ne parantavat maaperää mylläämällä käytäviä kasvualustaan 🙂 Voit jättää edellisvuotiset lehdet nurmikolle maatumaan jos niitä on suht tasaisesti kauttaaltaan. Paksumpia läjiä ja vaahteran sekä tammenlehtiä voit poistaa ettei nurmikko painu niiden alla.

Melko usein nurmikosta löytyy paljaita paikkoja talven jäljiltä. Näistä nurmikko on kuollut ja syynä voi olla esim. jääpolte. Jääpoltetta syntyy silloin, kun syksyllä jo routaantuneen maan päälle kertyy vettä, joka jäätyy nurmikon päälle. Nurmikossa on siis kuoppa, johon vesi jää. Tämä jäätyminen aiheuttaa lopulta kasvien tukahtumiseen. Nurmikko kuolee kylmään ja hapenpuutteeseen. Hyvin yleisesti tätä jääpoltetta esiintyy niillä nurmialueilla joiden päälle on kasattu talvella lunta. Edelliskesän kova kulutus vaikkapa lasten pelialueella on myös saattanut aiheuttaa painanteita, joihin vesi talven aikana on päässyt kerääntymään ja jäätymään.

Ennen paikkauskylvöä vanha nurmikonpinta rikotaan joko avallisella puutarhaharalla tai leikkuriharavalla. Suuriin alueisiin on syytä käyttää järeämpää kalustoa kuten esim. puutarhajyrsijää. Kuopalla oleviin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoitettua multaa, joka jyrätään tasaiseksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti haravoiden uuteen kasvualustaansa. Sitten vielä tiivistäminen jyräämällä tai lapiolla taputtamalla. Tämä tiivistäminen on kasvuunlähdön kannata erittäin tärkeä. Näin paikkauskylvönä kylvetyt siemenet pääsevät kosketuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen löysään multaan. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Nurmikon lannoitus keväällä

Nurmikon lannoituksella tarkoitetaan monesti nurmikon kalkitsemista, joka tapahtuu yleensä keväällä heti lumien sulamisen aikaan. Kalkin käytön tarpeellisuus ja sopiva aikaväli kalkitsemiselle riippuu ihan maaperän pH- arvosta, josta kirjoittelinkin edellisessä postauksessani. Kalkitsemista ei pidä tehdä vain tavan vuoksi vaan maan pH- arvoa seuraten. Uusintakalkitus voi olla vuosittain, joka toinen vuosi tai jopa harvemminkin. Usein puutarhasivustojen kirjoituksissa näkyy väite, että sammal nurmikolla tarkoittaa kalkin puutetta. Näin se ei välttämättä ole, vaan syy sammaloitumiseen voi johtua myös tiivistyneessä kasvualustassa.
Nurmikoille on tarjolla myös erilaisia typpipitoisia kevätlannoitteita, joita voidaan käyttää, jos esim. nurmikon väri vaalenee huomattavasti eli vaaleneminen viestii typenpuutteesta. Ja kun lannoittaa tällaisella typpipitoisella lannoitteella sitoutuu siihen, että nurmikkoa pitää leikata tiheään koska lannoitus kiihdyttää kasvua.

Nurmikon leikkaus keväällä

Nurmikon leikkaus on myös osa nurmikon keväistä/alkukesäistä hoitoa. Jos pitää käyttää harkintaa haravoinnissa niin samoin sitä käytetään keväisessä ruohonleikkuussa. Anna nurmikon aloittaa kesäkauden kasvunsa rauhassa ja aloita leikkuu vasta, kun kasvua on tullut 5-7 cm ja yöpakkaset on ohi. Pari ensimmäistä leikkuukertaa leikataan normaalia ylemmällä leikkuukorkeudella.

Nurmikon ilmastointi

Ilmastoinnilla tarkoitetaan tiivistyneen ja hyvin usein tiivistymisestä johtuvan sammaloitumisen vähentämistä. Hyvin yleisesti nurmikon ilmastointia kehoitetaan tekemään esim. pistelemällä nurmikkoon talikolla reikiä tai juoksemaan pitkin pihaa ns. ilmastointikengillä. Näistä ei juurikaan ole apua – varsinkaan, jos näihin yksitäisiin reikiin ei haravoida hiekkaa. Paras keino nurmikon kasvuolosuhteiden parantamiseen on se, että levittää vuosittain nurmikon päälle ohuen kerroksen esim. kompostimultaa. Maaperän pieneliöt tekevät maanmuokkaustyöt puolestasi eli ne muuntavat kuolevat ainekset nopeasti maaperää kuohkeuttavaksi humukseksi ja ravintoaineiksi ruohokasveille.

Pihasuunnittelijan vinkit pihan kalkitukseen

Kevät saapuu ja kevään pihatyöt ovat jo käsillä.  Tällä kertaa lyhyt blogipostaus kalkituksesta, sillä viime viikon kirjastojen Viherilloissa tästä asiasta nousi esiin useampikin kysymys. Yleensä ohjaan asiakkaitani kalkituksen saloihin joko  neuvontakäynnin aikana tai pihasuunnitelmapaketin pihan hoito-oppaassa.

Eli aloitetaanpa siitä, että miksi sitä kalkitusta oikein tarvitaan?
Suomen maaperä on luontaisesti hapanta ja kalkitusta tarvitaan, jotta kasvi saa otettua ravinteita happamasta maasta.  Kalkituksen avulla maahan saadaan magnesiumia ja kalsiumia ja lisätään maaperän pieneliöstön aktiivisuutta.  Pieneliöstön toiminta tehostaa ravinteiden kiertoa, parantaa maan mururakennetta ja parantaa eloperäisten yhdisteiden hajoamista -kalkitus siis parantaa maan rakennetta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi.  Riittävän kalkituksen avulla voidaan myös vähentää haitallisten raskasmetallien liukoisuutta ja tätä kauttaa niiden pitoisuuksia puutarhan tuottamassa sadossa.

Miksi puhutaan pH-luvusta ja mitä sillä tarkoitetaan?

pH -luku kuvaa maan happamuutta.  Neutraali pH -lukema on 7.  Sen yli menevät luvut ilmoittavat maan emäksisyydestä ja matalammat lukemat maan happamuutta.  Hienosti sanoen emäksisessä maassa on vähän vetyioneja ja happamassa paljon.  Suurimmalle osalle puutarhakasveja sopiva pH on 6,0 – 6,5 Poikkeuksiakin on eli esim. alppiruusut ja pensasmustikat vaativat happaman maan  (pH n.4,5)  Lähellä neutraalia (pH 6,5-7) olevaa kasvualustaa kaipaavat erityisesti omenapuut ja marjapensaat!

kalkitus, pH, pihatyöt

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pH:n vaikutus ravinteiden imeytymiseen (kuva Farmit.net)

Mistä tiedän onko maa liian hapan?

Puutarhamyymälöistä voi hankkia pH -liuskoja, joilla saa suuntaa antavaa kuvaa maan happamuudesta.  Tarkempaan analyysiin vaaditaan maanäyte, joka tutkitaan laboratoriossa.  On kuitenkin eräitä indikaattorikasveja, jotka paljastavat maan happamuuden. Happamassa maassa viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi ruiskaunokki, keltapäivänkakkara, rikkasinappi, peltoemäkki, peltoretikka ja peltohatikka. Niiden runsas esiintyminen voi olla merkki kalkituksentarpeesta.

Kuinka paljon kalkkia tarvitaan?

Laboratoriossa tehtäv maa-analyysi kertoo pH- tason lisäksi kasvualustan maalajin ja multavuuden.  Näiden tietojen perusteella saadaan laskettua alueen tarvittava kalkkimäärä perustamis- ja hoitovaiheessa.  Ylläpitokalkitusta tarvitaan n. kolmen vuoden välien.  Pintalevityksessä yleisohje on n. 30 kg/aari.  Parhaiten kalkin saa kuitenkin sekoittamalla sen pintamultaan eli ei vain pintaan ripottamalla.  Perustamisvaiheessa maanäytteen ilmoittama kalkitusmäärä sekoitetaan esim. jyrsijän avulla koko kasvukerrokseen.

Milloin kalkitus kannattaa tehdä?

Periaatteessa milloin tahansa, mutta nyrkkisääntönä se, että kosteaan maahan kalkki liukenee nopeammin kuin kuivaan.  Vanhassa puutarhassa kalkki levitetään yleensä aikaisin keväällä. Esim. lumen päälle levitetty kalkki imeytyy sulamisveden mukana suoraan juuristoon. Lannoitteet levitetään pari viikkoa kalkin levityksen jälkeen. Uudella pihalla kalkitus kannattaa tehdä ennen istutusalueiden kattamista ja uusia siinä vaiheessa, kun katetta uusitaan.  Jos kalkituksen joutuu tekemään katteen päälle, kastelu auttaa sen liukenemiseen ja painumiseen kasvualustaan.

Milloin kalkituksesta voi olla haittaa?

Liian runsaskätinen kalkitus voi nostaa maan pH:n liian emäksiseen suuntaan eli voi jopa estää ravinteiden liukenemisen kasvin käyttöön.  Neutraalin pH:n lähestyessä esimerkiksi sinkin, boorin ja kuparin liukeneminen heikkenee.

Minkälaista kalkkia puutarhassa pitäisi käyttää?

Kotipuutarhurin kalkkipussissa on magnesiumia vähintään 7 %.  Tämä on hyvä muistaa!

Miten nurmikko kalkitaan?

Jos nurmikkoa leikataan tiheään, lannoitetaan kivennäislannoitteilla ja josta leikkuujäte kerätään pois, on kalkitustarve noin joka toinen vuosi. Tarve vähenee, jos nurmikko saa ravinnokseen luonnonlannoitetta tai eloperäistä kasvisilppua, kuten leikkuujätettä ja maatuvia lehtiä. Hyvä nyrkkisääntö ylläpitokalkitukselle on noin 10 kiloa kalkkia 100 neliölle nurmikkoa. Muista, että sammaloituminen ei ole automaattisesti merkki kasvualustan happamoitumista. Sammal nurmikolla voi johtua myös kasvualustan tiivistymisestä ja nurmiheinälle liian varjoisesta kasvupaikasta.

Voiko tuhkaa käyttää kalkitukseen?

Voi, kunhan se on puhdasta puutuhkaa eli siinä ei ole esim. pakkausmateriaalien tai rakennusjätteiden tuhkaa (lehtipuiden tuhka parempi kuin havupuiden tuhka).  Tuhkasta kasvit saavat monipuolisia ravinteita kuten magnesiumia, kaliumia, kalsiumia ja hivenaineita.  Tuhka sopii puutarhan istutusalueiden ylläpitokalkituseen  – perustamiskalkitukseen se ei riitä.  Syötäville kasveille suosittelisin kuitenkin tavallista kalkkia.  Tarkkojen annosteluohjeita tuhkalle on hieman vaikeampi antaa, sillä tuhkan ravinnepitoisuus vaihtelee sen mukaan mitä puuta on poltettu. Suuntaa-antavana määränä voisi pitää ämpärillistä tuhkaa (n. 5 kg) /50-100 m2.

Riittääkö kalkittu multa puutarhan kalkitsemiseen?

Maanparannukseen se ei riitä ellei puutarhaan tuotavaa kuormaa ole rakennettu maaperäanalyysin tulosten perusteella eli puutarhan omistaja on teettänyt analyysin ja niiden tulosten perusteella tilannut uuden puutarhaan vartavasten ”rakennetun” kasvualustan.  Jos käytät lannoitukseen kompostia niin niitä ei ole syytä tehdä samalla kertaa.

Miten voin istuttaa alppiruusun pihalleni, jos ympärillä kasvavat kasvit tarvitsevat kalkkia?

Tee alppiruusulle (tai muulle happaman maan kasville) oma istutuskuoppa jonka täytät happamalla havu-rodo -mullalla.   Lannoita täsmälannoituksena soveltuvalla lannoitteella ja käytä alppiruusun alla esim. hapanta turvekatetta.

Oululaiset voivat teettää maa-analyysin Suomen Ympäristöpalveluilla  Kotipuutarha-analyysin hinta v. 2016 on  35 € alv 0%.

Tästä linkistä löydät koko hinnaston.

Herätys rakennusala!

Asiaa uudisrakentamisesta!

Osuipa silmiini tälle aamulle aika virkistävä blogikirjoitus !  Eli joku muukin on sitä mieltä, että rakennusalan olisi syytä herätä nykypäivään 😀  Itsehän pohdin tätä samaa asiaa pihasuunnittelun kannalta heinäkuisessa blogikirjoituksessani –  tuossa Ryhmärakentamisen blogissa otettiin enemmän kantaa rakentamiseen, mutta sama asia voidaan siirtää myös piharakentamiseen.  Käsi ylös uudisrakentajat – kuinka monelle teistä tarjottiin talon suunnitteluvaiheessa myös pihasuunittelupalvelua?  Tai kerrottiin piharakentamisen kokonaiskustannuksista tai siitä, että jos piharakentamisen pohjatyöt siirretään vaiheeseen, kun talo on valmis, voivat maarakentamisen kustannukset nousta jopa kuusinkertaisiksi?  Ei tainnut kovin montaa kättä nousta 🙂

-Minna

Hoivakotien pihasuunnittelu

Luinpas tuossa Studio55:n sivuilta ihan kyyneleet silmiin nostattavan jutun hoivakodista, jossa oli panostettu asukkaiden viihtyvyyteen upealla pihasuunnittelulla. Hoivakoti oli nimetty Ulkoilu&Puutarha -hoivakodiksi Hoivakoti on kuitenkin asukkaittensa koti ja kuinka moni meistä astuu pihalla, jota ympäröi rauta-aita ja pihalla on vain nurmikkoa, asfalttia ja pihalaatat? Yhä enenevässä määrin omistusasuntojen pihaan satsataan ja siitä tehdään asukkaiden olohuoneen jatke. Jopa taloyhtiöiden pihan arvo on pikkuhiljaa alettu ymmärtää.
Mutta….miksi tämä ei toimi hoivatilojen yhteydessä? Olen jopa törmännyt lauseeseen ”kai sinne pihalle pari marjapuskaa riittää?”… Arkkitehdit ja rakennussuunnittelijat osaavat suunnitella toimivat sisätilat ja osaavat rakentamisen säännöt ja kiemurat. Kysynkin sitä, että kuinka monessa hoivatiloja suunnittelevassa yrityksessä on viheralan ammattilainen suunnittelmassa viheralueet, joiden avulla saadaan virkistystä ja iloa hoivakotien asukkaiden elämään?

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus ja tuo Studio55:n juttu Sinussa herättää? Minkälaisessa ympäristössä sinä haluaisit elämäsi viimeiset vuodet viettää?

mummola

Luonnonmukainen piha/puutarha

Haaveiletko helppohoitoisesta pihasta tai puutarhasta?  Asiakkaitteni toivelistan nro 1. on ehdottomasti pihan helppohoitoisuus.  Vaan kun lähden kyselemään sitten ajatuksia siitä, mikä heidän mielestään on helppohoitoista, on vastaus yleensä ”ei istutuksia tai perennaryhmiä – vain nurmikkoa”.  Valitettavasti tuo nurmikko on mielestäni pihan työläin osa eli ollaan kaukana helppohoitoisuudesta jos pihaan asennetaan vain pelkkä nurmikenttä.  Jokainen, joka on hoitanut laajaa pihanurmea tietää, että se on pienimuotoinen työleiri….leikkaamista, lannoittamista, paikkaamista, kastelua jne. jne.

Millainen sitten on helppohoitoinen piha?

Kuva: Kotiliesi

Kuva: Kotiliesi

Se on luonnonmukainen piha, johon valittu kasvit tontilla luonnostaan viihtyvistä lajeista.  Näiden lisäksi pihalle istututetaan tontin maaperäolosuhteisiin sekä valo-, kosteus- ja tuuliolosuhteisiin sopivia kasveja.  Eli tärkein asia on hahmottaa tontin maaperä ja hyväksyä se.  Näin vältetään kalliit ja työläät massanvaihdot, joilla vaikkapa kuivasta kangastontista pyritään väkisin tekemään tuore lehto.

Miten luonnonmukainen piha/puutarha perustetaan?

  1. Jos sinulla on valmis visio unelmiesi puutarhasta, niin tonttitarjontaa voisi katsoa vähän ”sillä silmällä” eli miettiä mikä tarjolla oleva tontti vastaa maaperäominaisuuksiltaan sekä valo- ja tuuliolosuhteiltaan sitä omaa unelmien pihaa.  Esim. aurinkoiselle rinnetontille onnistuu helposti kaunis kuiva kivikkopuutarha ja tuore metästontti on oiva paikka metsäpuutarhalla.  Tärkeintä on, ettet yritä vääntää tontista väkisin jotain muuta, kuin mitkä sen lähtöasetelmat ovat.
  2. Sopivan tontin löydyttyä voit aloittaa pihan suunnittelun ja lopuksi istutusalueiden suunnittelun.  Suosi istutusalueissa kerroksellisuutta eli käytä sekaisin puita, pensaita ja perennoja. Muista, että pieneenkin pihaan mahtuu puu! Nykyisin on tarjolla iso valikoima rungollisia pensaita, joista saa pikkupuun vaikka rivitalon pihaan.
  3. Suosi istutuksissa monilajisuutta.  Näin kasvustot eivät ole herkkiä erilaisille kasvitaudeille tai tuohoeläimille.  Myös talvituhot jäävät pienemmäksi tällaisessa istutusryhmässä kuin sellaisessa, jossa on vain yhtä lajia.  Monilajisuus myös houkuttelee puutarhajaan monipuolisen eliökannan ja näin tuholaisilla on pihalla myös erilaisia luonnollisia vihollisia.  Käytä istutusryhmissä myös syötäviä kasveja, kuten esim. yrttejä.
  4. Suosi kasvivalinnoissasi sellaisia kasveja, jotka houkuttelevat pihaan ja puutarhaan perhosia ja pölyttäjiä.  Näihin kasveihin voit tutustua esim. Riku Cajanderin Puutarhan parhaat perhoskasvit -kirjassa. Jos pihalle on mahdollista tehdä lampi tai pieni kosteikko saat siihen mukavan alueen sammakoille ja sudenkorennoille. Perhosia voi houkutella pihalle myös ns. perhosbaarin avulla ja hyönteishotelli helpottaa haluttujen petohyönteisten talvehtimista pihapiirissä. GreenDreams Oy:n Pinterest -kansiosta löydät kuvia erilaisista perhoskasveista ja hyönteishotelleista.
  5. Huolehdi myös pihan muista pikkueläimistä.  Jätä turvallisia kulkureittejä siileille ja kiinnitä piha-alueelle linnunpönttöjä.
  6. Kompostoi eli suosi tontin sisällä tapahtuvaa kierrätystä.  Kompostista saat kompostimultaa, jota voidaan käyttää puutarhassa lannoitteena ja maanparannusaineena.  Luonnonmukainen piha on syksyisinkin helppohoitoinen, sillä pihaa ei suositella haravoitavan paljaaksi vaan lehdet jätetään paikoilleen maatumaan.
  7. Luonnonmukaisella pihalla pyritään kattamaan kaikki istutusalueet esim. viherkatteella.  Katteiden avulla suojataan paljas maanpinta, jotta se ei haihduta vettä eikä olisi niin altis eroosiolle. Nurmikoalueen sijaan suositaan maanpeitekasveja, kunttaa tai esim. niittykasvillisuutta
  8. Vältä erilaisten torjunta-aineiden käyttöä puutarhassasi.  Monilajisessa puutarhassa vallitsee luonnon tasapaino eli tuhohyönteisillä on siellä luontaisia vihollisia eikä myrkkyjä tarvita.
  9. Tärkeintä luonnonmukaisen puutarhan hoidossa on rentous 🙂  Luonnonmukaista puutarhaa sanotaankin usein laiskan miehen puutarhaksi sillä ideana on, että luonto hoitaa puutarhan.  Se ei tarvitse lisäkastelua eikä lannoituksia, kun kasvit on valittu tontin maaperä ja kasvuolosuhteet huomioonottaen.  Luonnonmukaisella pihalla kasvien annetaan levitä rauhassa ja hyväksytään luonnonvalinta eli se, että kaikki kasvit eivät menesty esim. joka talvi hengissä.

Nautitaan luonnomukaisesta pihasta, niin nauttivat myös kimalaiset ja perhoset!

Pienen pihan suunnittelu

Pienistä pihoista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä rivitalopihoja tai pieniä paritalopihoja.  Uutena tulokkaana omiin suunnittelukohteisiini on tullut on ns. ketjutetut omakotitalot, joiden piha-alue on todella pieni. Pihan malli on poikkeuksetta selkeä suorakaiteen tai neliön muotoinen ja yhä enenevissä määrin ne on rajattu korkein lauta-aidoin eli näkymä ikkunasta ulos on melko karu.

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Pihan ilmettä suunniteltaessa kannattaa lähtökohtaisesti miettiä mitä piha sinulle itsellesi ja perheellesi merkitsee. Onko piha lasten leikkipiha, olohuoneen jatke, kesäkeittiö, hyötypuutarha jne.   Tarvitaanko pihalla nurmikkoa vai halutaanko esim terassialuetta laajentaa ja jatkaa vaikkapa kivipinnoin. Kun tämä asia on selvä, aloitetaan pihan suunnittelu toivotuilla toiminnoilla. Pihalehtiä ja -kirjoja kannattaa selailla ja esim. Pinterest- palvelusta löytyy kuvahaulla paljon erilaisia ideakuvia.

Pienelläkin pihalla on mahdollista toteuttaa ns. huoneajattelua, jossa erilaiset toiminnot ovat omina ”huoneinaan” ja hyvällä suunnittelulla ns. toivottoman tuntuisestakin lähtötilanteesta saadaan toimiva ja viihtyisä kokonaisuus.

py-C3-B6relinjainen-2BpihaKun olet päättänyt puutarhan toiminnot. suunnittele pihan muotokieli ja mitoitus.  Pienessä pihassa kannattaa suosia geometrisiä perusmuotoja – neliöitä ja suorakaiteita. Nämä muodot toistavat talon muotoa ja antavat pihalle hyvän jäsennellyn ulkonäön.  Ympyrän käyttö onnistuu myös -tai yleensäkin kaarevien muotojen käyttö – mutta niiden kanssa täytyy olla huolellinen, ettei lopputulos näytä epäsiistiltä ja huolittelemattomalta.

Jos pieni piha on rinteinen luo se omat haasteensa pihan suunnitteluun.  Kukaan ei halua pihaa, jolla ei voi tehdä mitään kun se on….hmmmm…yhtä rinnettä 🙂 .  Eli pihaa pitää porrastaa ja luoda sinne tiloja eri tasoihin.  Näin saadaan loihdittua rinteestä toimiva pihakokonaisuus.

Ennen

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

Rivitalopihoille on tyypillistä, että siinä on erilliset etu- ja takapiha, jotka ovat hyvin usein kasvuolosuhteiltaan aivan erilaiset – toinen varjoinen pohjoispiha ja toinen aurinkoinen etelä- tai länsipiha.  Alla olevassa kohteessa pihan paahteinen puoli on sisääntulossa ja varjoisempi puoli oleskeluterassin puolella.Pienessä puutarhassa kannattaa ottaa käyttöön myös pystysuorat pinnat eli hyödyntää köynnöskasveja ja kapeakasvuisia puita ja pensaita.  Myös pieni pergolarakenne tuo lisää tilaa köynnöskasveille. Ja muista – pieneenkin pihaan mahtuu aina yksi pihapuu – vaikkapa pienikasvuinen omenapuu tai kaunis rungollinen pensas.  Pienessä pihassa kannattaa suosia yhtenäisiä istutusalueita ja satsata kunnolla esim. yhteen perennaryhmään kuin että istuttaisi yksittäisiä kasveja pitkin pihaa. Kasveissa kannattaa suosia toistoa eli liian suuri erilaisten kasvien määrä tekee pihasta helposti sekavan ja levottoman oloisen.

Loppusilauksen pienelle pihalle antaa hyvin suunniteltu valaistus, jossa käytetään esim. terassiin upotettuja valaisimia ja matalia, kasvillisuusryhmiin sijoitettuja pylväsvalaisimia.  Pihavalaistus suunnitellaan hyvissä ajoin, että rakentamisvaiheessa tarvittavat johdot yms. saadaan vedettyä paikoilleen ennen pintojen ja istutusalueiden rakentamista.

Esimerkki rivitalopihan uudistamisesta

Rivitalopihan vanha sisääntulo

Rivitalopihan vanha sisääntulo

Rivitalopihan uusi sisääntulo

Rivitalopihan uusi sisääntulo

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllä olevassa kohteessa sisääntulo haluttiin siistimmäksi ja helppohoitoisemmaksi.  Pihasta poistettiin vanha hankalahoitoinen nurmikko sekä huonokuntoiset pensasistutukset.  Piha nostettiin matalalla muurilla suoraksi ja istutukset valittiin niin, että ne kasvavat muutamassa vuodessa sellaisiksi ettei paljasta multaa näy.

Takapihalla terassin edessä kasvoi ylisuureksi kasvanut pihlaja-angervo, joka peitti jo puolet terassinkin alasta.  Se poistettiin ja terassin eteen suunniteltiin pitkin kesää kukkiva istutusryhmä ja keinun alle tehtiin kiveys.

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtötilanne

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Nyt terassi ei ole korkean pensaan tukahduttamana ja kunhan kasvit pääsevät kunnon kasvuvauhtiin multapinta häviää kokonaan näkyvistä.  Myös keinussa on kiva istuskella, kun se on  uuden kivetyn alueen päällä 🙂

Kuva istutuskesältä

Kuva istutuskesältä

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjallisuutta:
Pikkupiha – suunnittelu ja kasvivalinnat (Taimistoviljelijät ry)
Small Garden Desing Bible (Tim Newbury)
Small Garden (John Brookes)
Pihasuunnittelun ABC (Helga Gropper)

Unelmista totta eli ohjeita piharakentamiseen

Milloin piharakentaminen aloitetaan?

Vaikkei varsinaisesta piharakentamisesta vielä puhutakaan, niin aloitus on periaatteessa jo siinä vaiheessa, kun talon/rakennusten paikkaa määritellään tontille.  Tässä yhteydessä mietitään mitä kasvillisuutta säästetään ja mitä poistetaan. On myös syytä huomioida rakentamiseen tarvittava tila ja mietittävä miten säilytettävä kasvillisuus suojataan ja mihin esim. säilytettävät pintamaat kasataan. Myös pihan korkomaailma suunnitellaan tässä vaiheessa.  Kun on hyvissä ajoin liikkeellä suunnittelun ja rakentamisen kanssa,  niin vältytään turhilta maansiirtotöiltä ja saadaan pihan pohjatyöt samalla valmiiksi.  Tästä on selvää rahallista säästöä rakentajalle!

Kannattaa huomioida myös se, että joissain tapauksissa tontti on hyvin kapea tai rinteinen eli jos pihan pohjatöitä ei tehdä valmiiksi ennen sokkelin rakentamista niin pihan takaosaan on mahdotonta päästä enää sen jälkeen koneella. Tällaisessa tapauksessa piha joudutaan mahdollisesti rakentamaan kottikärryn ja lapion avulla talon valmistumisen jälkeen.

Pihan rakentamisjärjestys

  • suunnittelu (pihasuunnitelma) rakennuksen suunnittelun kanssa
  • suunnitelman rakenteiden mittaaminen maastoon (jatkuu koko rakentamisen ajan)
  • säilytettävän kasvillisuuden ja rakenteiden suojaaminen
  • maaston muotoilu ja tarvittaessa myös salaojitus
  • kasvualustan talteenotto
  • suunnitelman rakenteiden mittaaminen maastoon
  • kaapelointien ja kuivatusrakenteiden kaivaminen paikoilleen
  • terassien, kiveyksien ja muiden kiinteiden rakenteiden pohjatyöt (routivuus selvitettävä maaperätutkimuksella etukäteen)
  • pihavalaisimien paikat valmiiksi
  • pihan kovien pinnoitteiden rakentaminen
  • kasvualustan levittäminen
  • kasvillisuuden istuttaminen
  • katteiden laitto
  • nurmikon kylvö / siirtonurmikon asentaminen
  • valmis piha!

Suunnitelman avulla rakenteet mitataan maastoon ja  rakentaminen aloitetaan aina sokkelin vierestä. Kasvualustaa ei suositella levitettäväksi suoraan kiinni sokkeliin eli sinne on viisainta tehdä seinänvierikiveys  esim. betonikivistä tai -laatoista, maakosteaan betoniin asennetuista luonnonkivistä tai vaikkapa murskeesta.

Maanpinnan kaadot sokkelista ulospäin on oltava riittävät, että sadevesi ei valu kohti sokkelia. Suositeltava kallistus on 5% kallistus 3 m matkalla sokkelista poispäin,  Nurmikkopinnoilla kallistus on vähintään 1-2 % (1-2 cm/m)  Päällystettyjen alueiden kaltevuudet alla olevassa taulukossa.

Päällyste
Sivukaltevuus
Viettokaltevuus
Asfaltti
Ajorata
2,5 – 3,0 %
Jalkakäytävä
2,0 – 2,5 %
Piha
1,0 – 3,0 %
Kiveys, laatoitus
Ajorata
2,0 – 4,0 %
Jalkakäytävä
2,0 – 3,0 %
Piha
1,0 – 4,0 %
Sora
Ajorata
4,0 – 5,0 %
Piha
2,0 – 4,0 %

Pihan kaikki kaadot pitää suunnitella niin, että hulevedet (sadevedet) eivät valu naapureiden pihalle. Hulevedet voidaan pihan muotoilulla ohjata esim. istutusalueille kasvien käyttöön, hulevesisäiliöön tai sadevesikaivoon, jota kautta ne menevät kaupungin sadevesijärjestelmän.

Kun kovia rakenteita rakennetaan on varmistettava se, että suunnitelluille kasvillisuusalueille jää tarpeeksi tilavuutta.  Kasvien vaatimat kasvualustasyvyydet on yleensä määritelty työselostuksessa. Istutustyöt ja nurmikko (kasvualustan levittäminen)  tehdään viimeisinä työvaiheina sen vuoksi, että kasvillisuusalueiden hoito alkaa heti niiden valmistuttua.

Työvaiheista eniten aikaa vieviä ovat  muurien ja kiveysten rakentaminen.

Kustannukset eli mitä kaikki maksaa?

Pihan rakentamiskustannuksiin vaikuttaa oleellisesti pihan koko, pihan korkeuserot sekä materiaalivalinnat.   Edullisin pihan on usein sellainen, jossa on paljon kasvimateriaalia – kallein on kivipainotteinen piha.  Myös pieni rivitalopiha, joka joudutaan rakentamaan käsin voi olla kalliimpi kuin iso, koneilla rakennettava piha.  Jos rakennuttaa pihan ulkopuolisella urakoitsijalla, kannattaa pyytää useampia tarjouksia vertailua varten ja tämä tarjousten pyynti ja vertailu onnistuu tarkalla pihasuunnitelmalla, joka sisältää tarvittavat määrälaskennat ja detaljikuvat.

Usein rakentaja yllättyy siitä, kuinka paljon varsinaiset maa- ja pohjarakentamiskustannukset tontilla ovat.  Näitä voidaan oleellisesti vähentää teettämällä tämä osuus jo rakennuksen sokkelinrakennusvaiheessa.  Yleisesti voidaan todeta, että piharakentamiseen kannattaa varata rakennusbudjetissa n. 8-12 % kiinteistön arvosta.  Kun suunnittelija tietää paljonko rakentamiseen on varattu rahaa, myös pihasuunnitelma on helpompi laatia.  Suuntaa-antavaa kustannusarviota voi tehdä esim. Viher- ja ympäristörakentajien (VYRA) kustannuslaskurilla.

Kannattaa muistaa kuitenkin se, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla.  Pihan rakentamisen kustannuksia voidaan jakaa useammalle vuodelle.  Se on helppoa, kun on olemassa kokonaissuunnitelma, jonka avulla työvaiheet voidaan suunnitella ja jakaa osiin.  Myös itse tekemällä säästää.  Suosittelen kuitenkin esim. kiveysten ja muurien tekoon ammattiapua, jos niitä ei ole tehnyt aikaisemmin.  Niiden korjaaminen jälkikäteen on kallista puuhaa.

Sitten vaan nautitaan uudesta pihasta!