Puiden ja pensaiden kevät­leikkaus

Keväleikkaus

Kevät­leikkaus — tuttu sana 🙂 Useimmat puut ja pensaat leikataan keväällä ennen kuin kasvu pääsee alkuun. Täällä Oulun korkeu­della leikkaukset siirtyvät yleensä huhti­kuulle, sillä maalis­kuussa on vielä liian paljon lunta maassa.  On muistettava, että leikkaa­mista ei tule tehdä “tavan vuoksi” eli leikkaukset tehdään silloin kun tarve on ilmeinen — pensas on esim, ränsis­tynyt tai kasvanut liian suureksi tai siinä on selviä talvi­vau­rioita.  Nämä leikkaukset + muutamien vanhimpien oksien leikkaa­minen alhaalta asti pois ovat ns. hoito­leik­kauksia.

Ns. alasleikkaus (eli pensas leikataan maanpin­nasta n. 15–20 cm tapille) voidaan tehdä hyvin lähes kaikille pensaille.  Osa, kuten esim norja­nan­gervo, tekevät kukka­silmut jo edellisenä syksynä eli alasleik­kuu­ke­väänä ne eivät ehdi kukkia.  Kukkimaan sen sijaan alasleik­kaa­mi­sesta huoli­matta ehtii mm. koivuan­gervo ja keijuan­gervo.  Alaosastaan  harvaksi käynyt tai hoita­mat­to­muutta muotonsa menet­tänyt pensa­saita kannattaa leikata myös varhain keväällä alas.  Leikkauksen yhtey­dessä kannatta myös kasvua­lusta kunnostaa, jotta voimak­kaasti kasva­ville uusille versoille riittää ravin­teita. Rikka­ruohot pidetään kurissa pitämällä juuris­toalue mullok­sella tai levit­tä­mällä siihen katetta, joka estää rikka­ruo­hojen kasvua ja pitää lisäksi maan pinna kosteana.  Hamppukate on hyvä vaihtoehto kuori­kat­teelle, sillä sen suojissa eivät viihdy kotilot.

Hyöty­puu­tar­hassa keväällä kannattaa leikata marja­pensaat eli poistaa niistä vanhimpia oksia.  Marja­pen­saiden oksat poistetaan aina maanrajaa myöden.  Samalla voi tarkistaa marja­pensaan silmut äkämä­punkin varalta.  Punkin saastut­tamat silmut poistetaan käsin ja tuhotaan.  Jos pensaassa on runsaasti äkämä­punkin tuhoa on syytä poistaa pensas ja korvata se kokonaan uudella.  Marja­pen­saiden vanhimpia oksia poistetaan maata myöten ja tarkis­tetaan, alkavatko osa silmuista turvota kohtuut­toman nopeasti äkämä­punkkien takia. Jos punkkeja on runsaasti, parasta on korvata pensas uudella, muutoin riittää turvon­neiden silmujen poisto.

Mitä ei saa leikata keväällä: (mahla­vuodon takia)

  • koivu
  • vaahtera
  • kirsikka
  • luumu

HOX! Omenapuun isommat leikkaukset kannattaa jättää heinä­kuulle.  Keväällä voidaan leikkoa pois ylimää­räisiä vesiversoja.  Kesäleikkaus ei kiihytä omenapuun kasvua ja näin vältytään vesiver­so­kier­teeltä.

Kotipuu­tar­hurin työvä­li­neiksi riittävät oksasakset eli sekatöörit. Voima­saksia tarvitaan vahvimpien oksien leikkaa­miseen. Pienet jatko­var­silla varus­tetut oksasahat ovat käteviä korkealla olevien oksien poista­miseen.

oksasakset

Tässä vielä linkki videoon, jossa opastetaan leikkausten oikeop­piseen tekoon!

Mukavaa kevättä!

-Minna / GreenDreams

 

Pihasuun­ni­telma

PIHASUUNNITELMAMIKÄ SE ON?

Pihasuun­ni­telma on saman­lainen suunni­telma-asiakirja kuin esim. arkki­teh­ti­suun­ni­telma.   Jotenkin näin itsestä tuntuu vähän nurin­ku­ri­selta se, että raken­nuksen suunnit­te­lu­vai­heessa harva rakentaja kysee­na­laistaa arkki­tehdin, sähkö­suun­nit­te­lijan, lvi-suunnit­te­lijan tai raken­ne­suun­nit­te­lijan käyttöä, mutta pihasuun­nit­te­lijan käyttö unohdetaan.

Arkki­tehdin piirtämä asema­piir­roskuva ei ole pihasuun­ni­telma. Suurin ero on siinä, että pihasuunnittelija/maisemasuunnittelija osaa hyödyntää tontin sen ominais­piir­teiden kautta.  Maape­rä­tut­ki­muksen tulokset kertovat siitä minkä­laiset alusra­kenteet erilaiset pinta­ma­te­ri­aalit vaativat ja minkä­lainen kasvil­lisuus viihtyy pihan erilai­sissa valo ja tuuli olosuh­teissa.  Näin kasvit valitaan kerralla oikein, eikä niitä tarvitse vuosittain siirtää paikasta toiseen paremman kasvu­paikan löyty­misen toivossa.  Suunnit­telija tietää pihan raken­ta­miseen liittyvät säännökset, tuntee erilaiset materi­aalit ja kalusteet ja hänellä on erittäin vahva kasvio­saa­minen.  Lisäksi suunni­tel­massa otetaan kantaa pihan valais­tukseen sekä ympäristöön sopivien materi­aalien valintaan.

Pihasuun­ni­tel­mahan voi olla vaikka ruutu­pa­pe­rille käsin piirretty versio, mutta jos tarvitaan raken­nus­suun­ni­telma, jonka avulla viher­ra­kentaja voisi pihan rakentaa, pitää sen olla mitta­tarkka kuva, johon on merkitty korot, mitat, kasvit jne.

Minkä­lainen on GreenDreams -suunni­tel­ma­pa­ketti eli aukais­taanpa tähän vähän työn sisältöä.

1. PIHASUUNNITELMAN RAKENNUSSUUNNITELMA

Yleensä 1:100 piiretty kuva, joka toimi­tetaan asiak­kaalle nelivä­ri­tu­los­teena. Kuvassa kasvit, pinnoitteet,kalusteet, korko­maailma jne. Ennen tätä on asiakkaan kanssa käyty luonnos­ku­va­kierros, jonka hyväk­sy­misen jälkeen varsi­nainen raken­nus­suun­ni­telma sitten tehdään.

2. PIHASUUNNITELMAN KAIVUUSUUNNITELMA

Uudis­ra­ken­nus­koh­teissa tarjoan pakettiin myös kaivuusuun­ni­telmaa, jota voidaan käyttää apuna ihan siellä tontin kaivuu­töiden alkumet­reillä.

3. PIHASUUNNITELMAN SUUNNITELMASELOSTUS (MALLISIVU)

Lyhyt selvitys siitä, mitä kysei­sellä pihalla raken­netaan

4. PIHASUUNNITELMAN TYÖSELOSTUS

Ohjeistus pihan raken­ta­miseen.  Räätä­löidään jokaisen kohteen mukaan joko omatoi­mi­ra­ken­tajan tai viher­ra­ken­tajan tarpeisiin.  Sisältää myös lyhyen tontti­koh­taisen hoito-ohjeis­tuksen.

 

(pari malli­sivua)

5. PIHASUUNNITELMAN MÄÄRÄLUETTELOT (KASVIT, PÄÄLLYSTEET, KALUSTEET)

Näiden avulla voit pyytää tarjoukset tuotteista

6. PIHASUUNNITELMAN KASVILUETTELO

Lyhyet kuvaukset pihan kasveista kuvineen ja hoito-ohjeineen.

7. MUUT

Eli pakettiin lisätään esim. erikois­kasvien istutus- ja hoito-ohjeita, raken­ta­mis­oh­jeita

8. PAKETTIIN VOIDAAN LISÄTÄ MYÖS 3D-KUVAT

 

KUVA KOKO YHDESTÄ ASIAKASPAKETISTA

Lähtö­koh­tai­sesti pihasuun­ni­telman hintaan vaikut­tavat tontin koko, maaston­muodot ja tietysti asiak­kaiden toiveet. Myös suunnit­te­lijan kokemus ja työhis­toria. Tästä linkistä löytyy lisätietoa pihasuun­nit­te­lusta ja hinnoit­te­lusta.

Ihmet­telen yhä sitä, että rakennusliikkeet/talotehtaat/ arkki­tehdit eivät osaa ottaa koppia siitä, että tarjoai­sivat asiak­kailleen myös viher­suun­nit­te­lu­pal­veluja.  Se toisi lisäarvoa niin tilaa­jalle kuin heille itsel­leenkin.  Raken­nuksen suunnit­te­lu­vai­heessa tehty suunni­telma voi säästää uudis­ra­ken­tajan rahapussiin pitkän pennin, kun maansiir­totyöt voidaan tehdä myös pihan osalta siellä alkuvai­heessa, kun talon pohjia kaivetaan

Kirjoitin aikai­semmin blogiini pihasuun­nit­te­lu­pro­sessin kulusta. Löydät kirjoi­tukseni täältä

Puutar­ha­kausi 2016

 

Eletään vuoden pimeimpiä aikoja ja puutarha on talvi­le­volla. Voisi kuvitella, että kaikki puutar­haih­mi­setkin tekevät samoin, mutta näinhän se ei todel­li­suu­dessa ole, sillä talvi on mitä parhainta aikaa suunni­tella ensi kevään ja kesän pihahommia. Nyt on hyvä aika ottaa esiin kesällä napsitut valokuvat ja miettiä mihin raken­nettaan uutta ja tehdään strategiat vanhojen kasvus­tojen leikkaa­miseen ja jakamiseen.  Kuusiaitoja saa jo leikata ja ihan pian putoavat posti­luu­kusta uuden puutar­ha­vuoden ensim­mäiset siemen­ka­ta­logit.  Eikä siihenkään ole kuulkaa enää pitkä aika, että ensim­mäiset taimi­kas­va­tusta vaativat taimet puskevat mullan­pintaan taimi­lamp­pujen valossa.

Tähän kesään on mahtunut monen­laisia tunteita.  Alkukesä meni itkua tihrustaen, kun isot alueet peren­na­pen­keissä oli kuolleita.  Eniten kirpaisi usean kurjen­polven menet­tä­minen.  Toisaalta peren­na­penk­kiini nousi muutamia sellaisia kasveja, kuten alppi­tähti (Leonto­podium alpinum), joiden olin luullut hävinneen penkeistäni.  Iso menetys oli se, että jostain syystä koris­teo­me­na­puuni (Makamik) ei kukkinut ollenkaan.  Luulempa, että ensi keväänä on kevät­ruis­ku­tuksen aika. Toisaalta ruukussa kasvat­tamani syyssy­rikkä (Buddleja davidii) kukki loppu­kesänä upeasti ja täytti pienen pihamme amiraali- ja neito­per­hosten parvella.

Kaiken kaikkiaan puutar­han­hoito on kyllä vuosien varrella opettanut tällai­selle hetimul­le­kaik­ki­tänne – tyypille läjäpäin kärsi­väl­li­syyttä.  Eniten sitä kärsi­väl­li­syyttä varmaankin koeteltiin istut­tamani likus­te­rin­sy­reenin (Syringa reticulata )kanssa, jonka kukintaa ”sain” odottaa vaati­mat­tomat viisi kesää.  Jokaisena kukki­mat­tomana vuonna oli vaan nöyrästi todettava, että ehkä ensi kesänä.  Kun se ”ensi kesä” sitten lopulta tuli,  niin tuijot­telin pientä puutani melkein kyyneleet silmissä koko kukinnan ajan. Varmaan jokai­sella teillä lukijal­la­nikin on ollut omassa puutar­has­sanne näitä saman­laisia ilon ja surun hetkiä – niitähän ei ymmärrä oikeasti kukaan muu kuin toinen ”puutar­ha­hullu”.

Ensi kesä siis tulee – se on varma!  Nyt kuitenkin nautitaan hetki joulu­na­jasta, takka­tu­lesta ja pehmeästä lumesta ja vuoden vaihteen jälkeen pääsemme selai­lemaan uusia siemen­luet­teloja ja uutuus­pe­ren­nojen listoja.  Voin jo nyt tunnustaa, että jotain kivaa uutuutta tulee ihan varmasti testat­ta­vaksi ensi kesänäkin.  Ihastuin toisaalta tuohon syyssy­rikkään niin kovasti, että taidanpa tilata ensi kesäksi toisenkin taimen ja kokeilla saisinko sen talveh­timaan maassa kunnon talvi­suo­jauk­sella.  Nythän se tämän kesäinen pinkki ihanuus asustaa ruukussaan pihava­ras­tossa ikkunan edessä.  Täytyy vain muistaa kastella sitä säännöl­li­sesti ja toivoa parasta.  Ainakin tällä viikolla, kun kävin sitä kaste­le­massa, se oli vielä hengissä!

Oikein rauhal­lista ja leppoisaa joulun­aikaa teille kaikille! t. Minna

Nurmikon kevät­hoito

Nurmikon hoito keväällä

Haravoidako vai ei? Kas siinäpäs vasta pulma!

Nurmikon kevät­huoltoon ryhdytään siinä vaiheessa, kun nurmikko on kuivah­tanut. Vältä siis kulkua lumen alta paljas­tu­valla nurmi­kolla, sillä ruoho­kas­vusto on arka tiivis­ty­misen aiheut­ta­mille vauriolle. Ja kun hoito­hommiin vihdoin päästään, ei kannata ensim­mäisenä rynnätä varastoon etsimään haravaa, jotta saisit raapu­tettua nurmikon pinnan puhtaaksi edellisen syksyn lehdistä. Lehdet nimittäin paran­tavat maaperää, kun madot ja muut maan piene­liöstöt käyttävät lehdet ravin­nokseen ja muuttavat lehdet mullaksi. Samalla ne paran­tavat maaperää myllää­mällä käytäviä kasvua­lustaan 🙂 Voit jättää edellis­vuo­tiset lehdet nurmi­kolle maatumaan jos niitä on suht tasai­sesti kauttaaltaan. Paksumpia läjiä ja vaahteran sekä tammen­lehtiä voit poistaa ettei nurmikko painu niiden alla.

Melko usein nurmi­kosta löytyy paljaita paikkoja talven jäljiltä. Näistä nurmikko on kuollut ja syynä voi olla esim. jääpolte. Jääpol­tetta syntyy silloin, kun syksyllä jo routaan­tuneen maan päälle kertyy vettä, joka jäätyy nurmikon päälle. Nurmi­kossa on siis kuoppa, johon vesi jää. Tämä jääty­minen aiheuttaa lopulta kasvien tukah­tu­miseen. Nurmikko kuolee kylmään ja hapen­puut­teeseen. Hyvin yleisesti tätä jääpol­tetta esiintyy niillä nurmia­lueilla joiden päälle on kasattu talvella lunta. Edellis­kesän kova kulutus vaikkapa lasten pelia­lu­eella on myös saattanut aiheuttaa painan­teita, joihin vesi talven aikana on päässyt kerään­tymään ja jäätymään.

Ennen paikkaus­kylvöä vanha nurmi­kon­pinta rikotaan joko avalli­sella puutar­ha­ha­ralla tai leikku­ri­ha­ra­valla. Suuriin alueisiin on syytä käyttää järeämpää kalustoa kuten esim. puutar­ha­jyr­sijää. Kuopalla oleviin kohtiin lisätään kalkittua ja lannoi­tettua multaa, joka jyrätään tasai­seksi. Kylvetyt siemenet peitetään kevyesti haravoiden uuteen kasvua­lus­taansa. Sitten vielä tiivis­tä­minen jyrää­mällä tai lapiolla taput­ta­malla. Tämä tiivis­tä­minen on kasvuun­lähdön kannata erittäin tärkeä. Näin paikkaus­kylvönä kylvetyt siemenet pääsevät koske­tuksiin maan kanssa eivätkä jää irralleen löysään multaan. Kylvöä kastellaan niin usein, että maa pysyy kosteana ja ruoho alkaa orastaa.

Nurmikon lannoitus keväällä

Nurmikon lannoi­tuk­sella tarkoi­tetaan monesti nurmikon kalkit­se­mista, joka tapahtuu yleensä keväällä heti lumien sulamisen aikaan. Kalkin käytön tarpeel­lisuus ja sopiva aikaväli kalkit­se­mi­selle riippuu ihan maaperän pH- arvosta, josta kirjoit­te­linkin edelli­sessä postauk­sessani. Kalkit­se­mista ei pidä tehdä vain tavan vuoksi vaan maan pH- arvoa seuraten. Uusin­ta­kal­kitus voi olla vuosittain, joka toinen vuosi tai jopa harvem­minkin. Usein puutar­ha­si­vus­tojen kirjoi­tuk­sissa näkyy väite, että sammal nurmi­kolla tarkoittaa kalkin puutetta. Näin se ei välttä­mättä ole, vaan syy samma­loi­tu­miseen voi johtua myös tiivis­ty­neessä kasvua­lus­tassa.
Nurmi­koille on tarjolla myös erilaisia typpi­pi­toisia kevät­lan­noit­teita, joita voidaan käyttää, jos esim. nurmikon väri vaalenee huomat­ta­vasti eli vaale­ne­minen viestii typen­puut­teesta. Ja kun lannoittaa tällai­sella typpi­pi­toi­sella lannoit­teella sitoutuu siihen, että nurmikkoa pitää leikata tiheään koska lannoitus kiihdyttää kasvua.

Nurmikon leikkaus keväällä

Nurmikon leikkaus on myös osa nurmikon keväistä/alkukesäistä hoitoa. Jos pitää käyttää harkintaa haravoin­nissa niin samoin sitä käytetään keväi­sessä ruohon­leik­kuussa. Anna nurmikon aloittaa kesäkauden kasvunsa rauhassa ja aloita leikkuu vasta, kun kasvua on tullut 5–7 cm ja yöpak­kaset on ohi. Pari ensim­mäistä leikkuu­kertaa leikataan normaalia ylemmällä leikkuu­kor­keu­della.

Nurmikon ilmas­tointi

Ilmas­toin­nilla tarkoi­tetaan tiivis­tyneen ja hyvin usein tiivis­ty­mi­sestä johtuvan samma­loi­tu­misen vähen­tä­mistä. Hyvin yleisesti nurmikon ilmas­tointia kehoi­tetaan tekemään esim. piste­le­mällä nurmikkoon talikolla reikiä tai juoksemaan pitkin pihaa ns. ilmas­toin­ti­ken­gillä. Näistä ei juurikaan ole apua — varsinkaan, jos näihin yksitäisiin reikiin ei haravoida hiekkaa. Paras keino nurmikon kasvuo­lo­suh­teiden paran­ta­miseen on se, että levittää vuosittain nurmikon päälle ohuen kerroksen esim. kompos­ti­multaa. Maaperän pieneliöt tekevät maanmuok­kaustyöt puolestasi eli ne muuntavat kuolevat ainekset nopeasti maaperää kuohkeut­ta­vaksi humuk­seksi ja ravin­toai­neiksi ruoho­kas­veille.

Pihasuun­nit­te­lijan vinkit pihan kalki­tukseen

Kevät saapuu ja kevään pihatyöt ovat jo käsillä.  Tällä kertaa lyhyt blogi­postaus kalki­tuk­sesta, sillä viime viikon kirjas­tojen Viheril­loissa tästä asiasta nousi esiin useam­pikin kysymys. Yleensä ohjaan asiak­kaitani kalki­tuksen saloihin joko  neuvon­ta­käynnin aikana tai pihasuun­ni­tel­ma­pa­ketin pihan hoito-oppaassa.

Eli aloite­taanpa siitä, että miksi sitä kalki­tusta oikein tarvitaan?
Suomen maaperä on luontai­sesti hapanta ja kalki­tusta tarvitaan, jotta kasvi saa otettua ravin­teita happa­masta maasta.  Kalki­tuksen avulla maahan saadaan magne­siumia ja kalsiumia ja lisätään maaperän piene­liöstön aktii­vi­suutta.  Piene­liöstön toiminta tehostaa ravin­teiden kiertoa, parantaa maan murura­ken­netta ja parantaa elope­räisten yhdis­teiden hajoa­mista -kalkitus siis parantaa maan raken­netta tehden sen kuohkeaksi ja ilmavaksi.  Riittävän kalki­tuksen avulla voidaan myös vähentää haital­listen raskas­me­tallien liukoi­suutta ja tätä kauttaa niiden pitoi­suuksia puutarhan tuotta­massa sadossa.

Miksi puhutaan pH-luvusta ja mitä sillä tarkoi­tetaan?

pH -luku kuvaa maan happa­muutta.  Neutraali pH -lukema on 7.  Sen yli menevät luvut ilmoit­tavat maan emäksi­syy­destä ja matalammat lukemat maan happa­muutta.  Hienosti sanoen emäksi­sessä maassa on vähän vetyioneja ja happa­massa paljon.  Suurim­malle osalle puutar­ha­kasveja sopiva pH on 6,0 — 6,5 Poikkeuk­siakin on eli esim. alppi­ruusut ja pensas­mus­tikat vaativat happaman maan  (pH n.4,5)  Lähellä neutraalia (pH 6,5–7) olevaa kasvua­lustaa kaipaavat erityi­sesti omenapuut ja marja­pensaat!

kalkitus, pH, pihatyöt

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

pH:n vaikutus ravin­teiden imeyty­miseen (kuva Farmit.net)

Mistä tiedän onko maa liian hapan?

Puutar­ha­myy­mä­löistä voi hankkia pH -liuskoja, joilla saa suuntaa antavaa kuvaa maan happa­muu­desta.  Tarkempaan analyysiin vaaditaan maanäyte, joka tutkitaan labora­to­riossa.  On kuitenkin eräitä indikaat­to­ri­kasveja, jotka paljas­tavat maan happa­muuden. Happa­massa maassa viihtyviä lajeja ovat esimer­kiksi ruiskau­nokki, kelta­päi­vän­kakkara, rikka­si­nappi, peltoe­mäkki, pelto­re­tikka ja pelto­ha­tikka. Niiden runsas esiin­ty­minen voi olla merkki kalki­tuk­sen­tar­peesta.

Kuinka paljon kalkkia tarvitaan?

Labora­to­riossa tehtäv maa-analyysi kertoo pH- tason lisäksi kasvua­lustan maalajin ja multa­vuuden.  Näiden tietojen perus­teella saadaan laskettua alueen tarvittava kalkki­määrä perus­tamis- ja hoito­vai­heessa.  Ylläpi­to­kal­ki­tusta tarvitaan n. kolmen vuoden välien.  Pinta­le­vi­tyk­sessä yleisohje on n. 30 kg/aari.  Parhaiten kalkin saa kuitenkin sekoit­ta­malla sen pinta­multaan eli ei vain pintaan ripot­ta­malla.  Perus­ta­mis­vai­heessa maanäytteen ilmoittama kalki­tus­määrä sekoi­tetaan esim. jyrsijän avulla koko kasvu­ker­rokseen.

Milloin kalkitus kannattaa tehdä?

Periaat­teessa milloin tahansa, mutta nyrkki­sääntönä se, että kosteaan maahan kalkki liukenee nopeammin kuin kuivaan.  Vanhassa puutar­hassa kalkki levitetään yleensä aikaisin keväällä. Esim. lumen päälle levitetty kalkki imeytyy sulamis­veden mukana suoraan juuristoon. Lannoitteet levitetään pari viikkoa kalkin levityksen jälkeen. Uudella pihalla kalkitus kannattaa tehdä ennen istutusa­lueiden katta­mista ja uusia siinä vaiheessa, kun katetta uusitaan.  Jos kalki­tuksen joutuu tekemään katteen päälle, kastelu auttaa sen liuke­ne­miseen ja painu­miseen kasvua­lustaan.

Milloin kalki­tuk­sesta voi olla haittaa?

Liian runsas­kä­tinen kalkitus voi nostaa maan pH:n liian emäksiseen suuntaan eli voi jopa estää ravin­teiden liuke­ne­misen kasvin käyttöön.  Neutraalin pH:n lähes­tyessä esimer­kiksi sinkin, boorin ja kuparin liuke­ne­minen heikkenee.

Minkä­laista kalkkia puutar­hassa pitäisi käyttää?

Kotipuu­tar­hurin kalkki­pus­sissa on magne­siumia vähintään 7 %.  Tämä on hyvä muistaa!

Miten nurmikko kalkitaan?

Jos nurmikkoa leikataan tiheään, lannoi­tetaan kiven­näis­lan­noit­teilla ja josta leikkuujäte kerätään pois, on kalki­tus­tarve noin joka toinen vuosi. Tarve vähenee, jos nurmikko saa ravin­nokseen luonnon­lan­noi­tetta tai elope­räistä kasvi­silppua, kuten leikkuu­jä­tettä ja maatuvia lehtiä. Hyvä nyrkki­sääntö ylläpi­to­kal­ki­tuk­selle on noin 10 kiloa kalkkia 100 neliölle nurmikkoa. Muista, että samma­loi­tu­minen ei ole automaat­ti­sesti merkki kasvua­lustan happa­moi­tu­mista. Sammal nurmi­kolla voi johtua myös kasvua­lustan tiivis­ty­mi­sestä ja nurmi­hei­nälle liian varjoi­sesta kasvu­pai­kasta.

Voiko tuhkaa käyttää kalki­tukseen?

Voi, kunhan se on puhdasta puutuhkaa eli siinä ei ole esim. pakkaus­ma­te­ri­aalien tai raken­nus­jät­teiden tuhkaa (lehti­puiden tuhka parempi kuin havupuiden tuhka).  Tuhkasta kasvit saavat monipuo­lisia ravin­teita kuten magne­siumia, kaliumia, kalsiumia ja hivenai­neita.  Tuhka sopii puutarhan istutusa­lueiden ylläpi­to­kal­ki­tuseen  — perus­ta­mis­kal­ki­tukseen se ei riitä.  Syötä­ville kasveille suosit­te­lisin kuitenkin taval­lista kalkkia.  Tarkkojen annos­te­luoh­jeita tuhkalle on hieman vaikeampi antaa, sillä tuhkan ravin­ne­pi­toisuus vaihtelee sen mukaan mitä puuta on poltettu. Suuntaa-antavana määränä voisi pitää ämpäril­listä tuhkaa (n. 5 kg) /50–100 m2.

Riittääkö kalkittu multa puutarhan kalkit­se­miseen?

Maanpa­ran­nukseen se ei riitä ellei puutarhaan tuotavaa kuormaa ole raken­nettu maape­rä­ana­lyysin tulosten perus­teella eli puutarhan omistaja on teettänyt analyysin ja niiden tulosten perus­teella tilannut uuden puutarhaan varta­vasten “raken­netun” kasvua­lustan.  Jos käytät lannoi­tukseen kompostia niin niitä ei ole syytä tehdä samalla kertaa.

Miten voin istuttaa alppi­ruusun pihalleni, jos ympärillä kasvavat kasvit tarvit­sevat kalkkia?

Tee alppi­ruusulle (tai muulle happaman maan kasville) oma istutus­kuoppa jonka täytät happa­malla havu-rodo -mullalla.   Lannoita täsmä­lan­noi­tuksena sovel­tu­valla lannoit­teella ja käytä alppi­ruusun alla esim. hapanta turve­ka­tetta.

Oululaiset voivat teettää maa-analyysin Suomen Ympäris­tö­pal­ve­luilla  Kotipuu­tarha-analyysin hinta v. 2016 on  35 € alv 0%.

Tästä linkistä löydät koko hinnaston.

Herätys raken­nusala!

Asiaa uudis­ra­ken­ta­mi­sesta!

Osuipa silmiini tälle aamulle aika virkistävä blogi­kir­joitus !  Eli joku muukin on sitä mieltä, että raken­nusalan olisi syytä herätä nykypäivään 😀  Itsehän pohdin tätä samaa asiaa pihasuun­nit­telun kannalta heinä­kui­sessa blogi­kir­joi­tuk­sessani —  tuossa Ryhmä­ra­ken­ta­misen blogissa otettiin enemmän kantaa raken­ta­miseen, mutta sama asia voidaan siirtää myös pihara­ken­ta­miseen.  Käsi ylös uudis­ra­ken­tajat — kuinka monelle teistä tarjottiin talon suunnit­te­lu­vai­heessa myös pihasuu­nit­te­lu­pal­velua?  Tai kerrottiin pihara­ken­ta­misen kokonais­kus­tan­nuk­sista tai siitä, että jos pihara­ken­ta­misen pohjatyöt siirretään vaiheeseen, kun talo on valmis, voivat maara­ken­ta­misen kustan­nukset nousta jopa kuusin­ker­tai­siksi?  Ei tainnut kovin montaa kättä nousta 🙂

-Minna

Hoiva­kotien pihasuun­nittelu

Luinpas tuossa Studio55:n sivuilta ihan kyyneleet silmiin nostat­tavan jutun hoiva­ko­dista, jossa oli panos­tettu asukkaiden viihty­vyyteen upealla pihasuun­nit­te­lulla. Hoivakoti oli nimetty Ulkoilu&Puutarha -hoiva­ko­diksi Hoivakoti on kuitenkin asukkait­tensa koti ja kuinka moni meistä astuu pihalla, jota ympäröi rauta-aita ja pihalla on vain nurmikkoa, asfalttia ja pihalaatat? Yhä enene­vässä määrin omistusa­sun­tojen pihaan satsataan ja siitä tehdään asukkaiden olohuoneen jatke. Jopa taloyh­tiöiden pihan arvo on pikku­hiljaa alettu ymmärtää.
Mutta.…miksi tämä ei toimi hoiva­ti­lojen yhtey­dessä? Olen jopa törmännyt lauseeseen “kai sinne pihalle pari marja­puskaa riittää?”… Arkki­tehdit ja raken­nus­suun­nit­te­lijat osaavat suunni­tella toimivat sisätilat ja osaavat raken­ta­misen säännöt ja kiemurat. Kysynkin sitä, että kuinka monessa hoiva­tiloja suunnit­te­le­vassa yrityk­sessä on viheralan ammat­ti­lainen suunnit­tel­massa vihera­lueet, joiden avulla saadaan virkis­tystä ja iloa hoiva­kotien asukkaiden elämään?

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus ja tuo Studio55:n juttu Sinussa herättää? Minkä­lai­sessa ympäris­tössä sinä haluaisit elämäsi viimeiset vuodet viettää?

mummola

Luonnon­mu­kainen piha/puutarha

Haavei­letko helppo­hoi­toi­sesta pihasta tai puutar­hasta?  Asiak­kaitteni toive­listan nro 1. on ehdot­to­masti pihan helppo­hoi­toisuus.  Vaan kun lähden kyselemään sitten ajatuksia siitä, mikä heidän mielestään on helppo­hoi­toista, on vastaus yleensä “ei istutuksia tai peren­na­ryhmiä — vain nurmikkoa”.  Valitet­ta­vasti tuo nurmikko on mielestäni pihan työläin osa eli ollaan kaukana helppo­hoi­toi­suu­desta jos pihaan asennetaan vain pelkkä nurmi­kenttä.  Jokainen, joka on hoitanut laajaa pihanurmea tietää, että se on pieni­muo­toinen työleiri.…leikkaamista, lannoit­ta­mista, paikkaa­mista, kastelua jne. jne.

Millainen sitten on helppo­hoi­toinen piha?

Kuva: Kotiliesi

Kuva: Kotiliesi

Se on luonnon­mu­kainen piha, johon valittu kasvit tontilla luonnostaan viihty­vistä lajeista.  Näiden lisäksi pihalle istutu­tetaan tontin maape­rä­olo­suh­teisiin sekä valo-, kosteus- ja tuulio­lo­suh­teisiin sopivia kasveja.  Eli tärkein asia on hahmottaa tontin maaperä ja hyväksyä se.  Näin vältetään kalliit ja työläät massan­vaihdot, joilla vaikkapa kuivasta kangas­ton­tista pyritään väkisin tekemään tuore lehto.

Miten luonnon­mu­kainen piha/puutarha perus­tetaan?

  1. Jos sinulla on valmis visio unelmiesi puutar­hasta, niin tontti­tar­jontaa voisi katsoa vähän “sillä silmällä” eli miettiä mikä tarjolla oleva tontti vastaa maape­rä­omi­nai­suuk­siltaan sekä valo- ja tuulio­lo­suh­teiltaan sitä omaa unelmien pihaa.  Esim. aurin­koi­selle rinne­ton­tille onnistuu helposti kaunis kuiva kivik­ko­puu­tarha ja tuore metäs­tontti on oiva paikka metsä­puu­tar­halla.  Tärkeintä on, ettet yritä vääntää tontista väkisin jotain muuta, kuin mitkä sen lähtö­ase­telmat ovat.
  2. Sopivan tontin löydyttyä voit aloittaa pihan suunnit­telun ja lopuksi istutusa­lueiden suunnit­telun.  Suosi istutusa­lueissa kerrok­sel­li­suutta eli käytä sekaisin puita, pensaita ja perennoja. Muista, että pieneenkin pihaan mahtuu puu! Nykyisin on tarjolla iso valikoima rungol­lisia pensaita, joista saa pikkupuun vaikka rivitalon pihaan.
  3. Suosi istutuk­sissa monila­ji­suutta.  Näin kasvustot eivät ole herkkiä erilai­sille kasvi­tau­deille tai tuohoe­läi­mille.  Myös talvi­tuhot jäävät pienem­mäksi tällai­sessa istutus­ryh­mässä kuin sellai­sessa, jossa on vain yhtä lajia.  Monila­jisuus myös houkut­telee puutar­hajaan monipuo­lisen eliökannan ja näin tuholai­silla on pihalla myös erilaisia luonnol­lisia vihol­lisia.  Käytä istutus­ryh­missä myös syötäviä kasveja, kuten esim. yrttejä.
  4. Suosi kasvi­va­lin­noissasi sellaisia kasveja, jotka houkut­te­levat pihaan ja puutarhaan perhosia ja pölyt­täjiä.  Näihin kasveihin voit tutustua esim. Riku Cajan­derin Puutarhan parhaat perhos­kasvit -kirjassa. Jos pihalle on mahdol­lista tehdä lampi tai pieni kosteikko saat siihen mukavan alueen samma­koille ja suden­ko­ren­noille. Perhosia voi houku­tella pihalle myös ns. perhos­baarin avulla ja hyönteis­ho­telli helpottaa halut­tujen petohyön­teisten talveh­ti­mista pihapii­rissä. GreenDreams Oy:n Pinterest -kansiosta löydät kuvia erilai­sista perhos­kas­veista ja hyönteis­ho­tel­leista.
  5. Huolehdi myös pihan muista pikkue­läi­mistä.  Jätä turval­lisia kulku­reittejä siileille ja kiinnitä piha-alueelle linnun­pönttöjä.
  6. Kompostoi eli suosi tontin sisällä tapah­tuvaa kierrä­tystä.  Kompos­tista saat kompos­ti­multaa, jota voidaan käyttää puutar­hassa lannoit­teena ja maanpa­ran­nusai­neena.  Luonnon­mu­kainen piha on syksyi­sinkin helppo­hoi­toinen, sillä pihaa ei suosi­tella haravoi­tavan paljaaksi vaan lehdet jätetään paikoilleen maatumaan.
  7. Luonnon­mu­kai­sella pihalla pyritään kattamaan kaikki istutusa­lueet esim. viher­kat­teella.  Katteiden avulla suojataan paljas maanpinta, jotta se ei haihduta vettä eikä olisi niin altis eroosiolle. Nurmi­koa­lueen sijaan suositaan maanpei­te­kasveja, kunttaa tai esim. niitty­kas­vil­li­suutta
  8. Vältä erilaisten torjunta-aineiden käyttöä puutar­hassasi.  Monila­ji­sessa puutar­hassa vallitsee luonnon tasapaino eli tuhohyön­tei­sillä on siellä luontaisia vihol­lisia eikä myrkkyjä tarvita.
  9. Tärkeintä luonnon­mu­kaisen puutarhan hoidossa on rentous 🙂  Luonnon­mu­kaista puutarhaa sanotaankin usein laiskan miehen puutar­haksi sillä ideana on, että luonto hoitaa puutarhan.  Se ei tarvitse lisäkas­telua eikä lannoi­tuksia, kun kasvit on valittu tontin maaperä ja kasvuo­lo­suhteet huomioo­nottaen.  Luonnon­mu­kai­sella pihalla kasvien annetaan levitä rauhassa ja hyväk­sytään luonnon­va­linta eli se, että kaikki kasvit eivät menesty esim. joka talvi hengissä.

Nautitaan luonno­mu­kai­sesta pihasta, niin nauttivat myös kimalaiset ja perhoset!

Pienen pihan suunnittelu

Pienistä pihoista puhut­taessa tarkoi­tetaan yleensä rivita­lo­pihoja tai pieniä parita­lo­pihoja.  Uutena tulok­kaana omiin suunnit­te­lu­koh­tei­siini on tullut on ns. ketju­tetut omako­ti­talot, joiden piha-alue on todella pieni. Pihan malli on poikkeuk­setta selkeä suora­kaiteen tai neliön muotoinen ja yhä enene­vissä määrin ne on rajattu korkein lauta-aidoin eli näkymä ikkunasta ulos on melko karu.

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Pihan ilmettä suunni­tel­taessa kannattaa lähtö­koh­tai­sesti miettiä mitä piha sinulle itsellesi ja perheellesi merkitsee. Onko piha lasten leikkipiha, olohuoneen jatke, kesäkeittiö, hyöty­puu­tarha jne.   Tarvi­taanko pihalla nurmikkoa vai halutaanko esim teras­sia­luetta laajentaa ja jatkaa vaikkapa kivipinnoin. Kun tämä asia on selvä, aloitetaan pihan suunnittelu toivo­tuilla toimin­noilla. Pihalehtiä ja -kirjoja kannattaa selailla ja esim. Pinterest- palve­lusta löytyy kuvahaulla paljon erilaisia ideakuvia.

Pienel­läkin pihalla on mahdol­lista toteuttaa ns. huonea­jat­telua, jossa erilaiset toiminnot ovat omina “huoneinaan” ja hyvällä suunnit­te­lulla ns. toivot­toman tuntui­ses­takin lähtö­ti­lan­teesta saadaan toimiva ja viihtyisä kokonaisuus.

py-C3-B6relinjainen-2BpihaKun olet päättänyt puutarhan toiminnot. suunnittele pihan muoto­kieli ja mitoitus.  Pienessä pihassa kannattaa suosia geomet­risiä perus­muotoja — neliöitä ja suora­kai­teita. Nämä muodot toistavat talon muotoa ja antavat pihalle hyvän jäsen­nellyn ulkonäön.  Ympyrän käyttö onnistuu myös -tai yleen­säkin kaarevien muotojen käyttö — mutta niiden kanssa täytyy olla huolel­linen, ettei loppu­tulos näytä epäsiis­tiltä ja huolit­te­le­mat­to­malta.

Jos pieni piha on rinteinen luo se omat haasteensa pihan suunnit­teluun.  Kukaan ei halua pihaa, jolla ei voi tehdä mitään kun se on.…hmmmm…yhtä rinnettä 🙂 .  Eli pihaa pitää porrastaa ja luoda sinne tiloja eri tasoihin.  Näin saadaan loihdittua rinteestä toimiva pihako­ko­naisuus.

Ennen

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

Rivita­lo­pi­hoille on tyypil­listä, että siinä on erilliset etu- ja takapiha, jotka ovat hyvin usein kasvuo­lo­suh­teiltaan aivan erilaiset — toinen varjoinen pohjoispiha ja toinen aurin­koinen etelä- tai länsipiha.  Alla olevassa kohteessa pihan paahteinen puoli on sisään­tu­lossa ja varjoi­sempi puoli oleske­lu­te­rassin puolella.Pienessä puutar­hassa kannattaa ottaa käyttöön myös pysty­suorat pinnat eli hyödyntää köynnös­kasveja ja kapea­kas­vuisia puita ja pensaita.  Myös pieni pergo­la­ra­kenne tuo lisää tilaa köynnös­kas­veille. Ja muista — pieneenkin pihaan mahtuu aina yksi pihapuu — vaikkapa pieni­kas­vuinen omenapuu tai kaunis rungol­linen pensas.  Pienessä pihassa kannattaa suosia yhtenäisiä istutusa­lueita ja satsata kunnolla esim. yhteen peren­na­ryhmään kuin että istut­taisi yksit­täisiä kasveja pitkin pihaa. Kasveissa kannattaa suosia toistoa eli liian suuri erilaisten kasvien määrä tekee pihasta helposti sekavan ja levot­toman oloisen.

Loppusi­lauksen pienelle pihalle antaa hyvin suunni­teltu valaistus, jossa käytetään esim. terassiin upotettuja valai­simia ja matalia, kasvil­li­suus­ryhmiin sijoi­tettuja pylväs­va­lai­simia.  Pihava­laistus suunni­tellaan hyvissä ajoin, että raken­ta­mis­vai­heessa tarvit­tavat johdot yms. saadaan vedettyä paikoilleen ennen pintojen ja istutusa­lueiden raken­ta­mista.

Esimerkki rivita­lo­pihan uudis­ta­mi­sesta

Rivitalopihan vanha sisääntulo

Rivita­lo­pihan vanha sisääntulo

Rivitalopihan uusi sisääntulo

Rivita­lo­pihan uusi sisääntulo

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllä olevassa kohteessa sisääntulo haluttiin siistim­mäksi ja helppo­hoi­toi­sem­maksi.  Pihasta poistettiin vanha hanka­la­hoi­toinen nurmikko sekä huono­kun­toiset pensa­sis­tu­tukset.  Piha nostettiin matalalla muurilla suoraksi ja istutukset valittiin niin, että ne kasvavat muuta­massa vuodessa sellai­siksi ettei paljasta multaa näy.

Takapi­halla terassin edessä kasvoi ylisuu­reksi kasvanut pihlaja-angervo, joka peitti jo puolet teras­sinkin alasta.  Se poistettiin ja terassin eteen suunni­teltiin pitkin kesää kukkiva istutus­ryhmä ja keinun alle tehtiin kiveys.

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtö­ti­lanne

Takapihan lähtötilanne

Takapihan lähtö­ti­lanne

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Nyt terassi ei ole korkean pensaan tukah­dut­tamana ja kunhan kasvit pääsevät kunnon kasvu­vauhtiin multa­pinta häviää kokonaan näkyvistä.  Myös keinussa on kiva istus­kella, kun se on  uuden kivetyn alueen päällä 🙂

Kuva istutus­ke­sältä

Kuva istutus­ke­sältä

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjal­li­suutta:
Pikkupiha — suunnittelu ja kasvi­va­linnat (Taimis­to­vil­je­lijät ry)
Small Garden Desing Bible (Tim Newbury)
Small Garden (John Brookes)
Pihasuun­nit­telun ABC (Helga Gropper)

Unelmista totta eli ohjeita pihara­ken­ta­miseen

Milloin pihara­ken­ta­minen aloitetaan?

Vaikkei varsi­nai­sesta pihara­ken­ta­mi­sesta vielä puhutakaan, niin aloitus on periaat­teessa jo siinä vaiheessa, kun talon/rakennusten paikkaa määri­tellään tontille.  Tässä yhtey­dessä mietitään mitä kasvil­li­suutta säästetään ja mitä poistetaan. On myös syytä huomioida raken­ta­miseen tarvittava tila ja mietittävä miten säily­tettävä kasvil­lisuus suojataan ja mihin esim. säily­tet­tävät pintamaat kasataan. Myös pihan korko­maailma suunni­tellaan tässä vaiheessa.  Kun on hyvissä ajoin liikkeellä suunnit­telun ja raken­ta­misen kanssa,  niin vältytään turhilta maansiir­to­töiltä ja saadaan pihan pohjatyöt samalla valmiiksi.  Tästä on selvää rahal­lista säästöä raken­ta­jalle!

Kannattaa huomioida myös se, että joissain tapauk­sissa tontti on hyvin kapea tai rinteinen eli jos pihan pohja­töitä ei tehdä valmiiksi ennen sokkelin raken­ta­mista niin pihan takaosaan on mahdo­tonta päästä enää sen jälkeen koneella. Tällai­sessa tapauk­sessa piha joudutaan mahdol­li­sesti raken­tamaan kotti­kärryn ja lapion avulla talon valmis­tu­misen jälkeen.

Pihan raken­ta­mis­jär­jestys

  • suunnittelu (pihasuun­ni­telma) raken­nuksen suunnit­telun kanssa
  • suunni­telman raken­teiden mittaa­minen maastoon (jatkuu koko raken­ta­misen ajan)
  • säily­tet­tävän kasvil­li­suuden ja raken­teiden suojaa­minen
  • maaston muotoilu ja tarvit­taessa myös salao­jitus
  • kasvua­lustan talteenotto
  • suunni­telman raken­teiden mittaa­minen maastoon
  • kaape­lointien ja kuiva­tus­ra­ken­teiden kaiva­minen paikoilleen
  • terassien, kiveyksien ja muiden kiinteiden raken­teiden pohjatyöt (routivuus selvi­tettävä maape­rä­tut­ki­muk­sella etukäteen)
  • pihava­lai­simien paikat valmiiksi
  • pihan kovien pinnoit­teiden raken­ta­minen
  • kasvua­lustan levit­tä­minen
  • kasvil­li­suuden istut­ta­minen
  • katteiden laitto
  • nurmikon kylvö / siirto­nur­mikon asenta­minen
  • valmis piha!

Suunni­telman avulla rakenteet mitataan maastoon ja  raken­ta­minen aloitetaan aina sokkelin vierestä. Kasvua­lustaa ei suosi­tella levitet­tä­väksi suoraan kiinni sokkeliin eli sinne on viisainta tehdä seinän­vie­ri­kiveys  esim. betoni­ki­vistä tai -laatoista, maakos­teaan betoniin asenne­tuista luonnon­ki­vistä tai vaikkapa murskeesta.

Maanpinnan kaadot sokke­lista ulospäin on oltava riittävät, että sadevesi ei valu kohti sokkelia. Suosi­teltava kallistus on 5% kallistus 3 m matkalla sokke­lista poispäin,  Nurmik­ko­pin­noilla kallistus on vähintään 1–2 % (1–2 cm/m)  Päällys­tet­tyjen alueiden kalte­vuudet alla olevassa taulu­kossa.

Päällyste
Sivukal­tevuus
Vietto­kal­tevuus
Asfaltti
Ajorata
2,5 – 3,0 %
Jalka­käytävä
2,0 – 2,5 %
Piha
1,0 – 3,0 %
Kiveys, laatoitus
Ajorata
2,0 – 4,0 %
Jalka­käytävä
2,0 – 3,0 %
Piha
1,0 – 4,0 %
Sora
Ajorata
4,0 – 5,0 %
Piha
2,0 – 4,0 %

Pihan kaikki kaadot pitää suunni­tella niin, että hulevedet (sadevedet) eivät valu naapu­reiden pihalle. Hulevedet voidaan pihan muotoi­lulla ohjata esim. istutusa­lueille kasvien käyttöön, huleve­si­säi­liöön tai sadeve­si­kaivoon, jota kautta ne menevät kaupungin sadeve­si­jär­jes­telmän.

Kun kovia raken­teita raken­netaan on varmis­tettava se, että suunni­tel­luille kasvil­li­suusa­lueille jää tarpeeksi tilavuutta.  Kasvien vaatimat kasvua­lus­ta­sy­vyydet on yleensä määri­telty työse­los­tuk­sessa. Istutustyöt ja nurmikko (kasvua­lustan levit­tä­minen)  tehdään viimeisinä työvai­heina sen vuoksi, että kasvil­li­suusa­lueiden hoito alkaa heti niiden valmis­tuttua.

Työvai­heista eniten aikaa vieviä ovat  muurien ja kiveysten raken­ta­minen.

Kustan­nukset eli mitä kaikki maksaa?

Pihan raken­ta­mis­kus­tan­nuksiin vaikuttaa oleel­li­sesti pihan koko, pihan korkeuserot sekä materi­aa­li­va­linnat.   Edullisin pihan on usein sellainen, jossa on paljon kasvi­ma­te­ri­aalia — kallein on kivipai­not­teinen piha.  Myös pieni rivita­lopiha, joka joudutaan raken­tamaan käsin voi olla kalliimpi kuin iso, koneilla raken­nettava piha.  Jos raken­nuttaa pihan ulkopuo­li­sella urakoit­si­jalla, kannattaa pyytää useampia tarjouksia vertailua varten ja tämä tarjousten pyynti ja vertailu onnistuu tarkalla pihasuun­ni­tel­malla, joka sisältää tarvit­tavat määrä­las­kennat ja detal­ji­kuvat.

Usein rakentaja yllättyy siitä, kuinka paljon varsi­naiset maa- ja pohja­ra­ken­ta­mis­kus­tan­nukset tontilla ovat.  Näitä voidaan oleel­li­sesti vähentää teettä­mällä tämä osuus jo raken­nuksen sokke­lin­ra­ken­nus­vai­heessa.  Yleisesti voidaan todeta, että pihara­ken­ta­miseen kannattaa varata raken­nus­bud­je­tissa n. 8–12 % kiinteistön arvosta.  Kun suunnit­telija tietää paljonko raken­ta­miseen on varattu rahaa, myös pihasuun­ni­telma on helpompi laatia.  Suuntaa-antavaa kustan­nusar­viota voi tehdä esim. Viher- ja ympäris­tö­ra­ken­tajien (VYRA) kustan­nus­las­ku­rilla.

Kannattaa muistaa kuitenkin se, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla.  Pihan raken­ta­misen kustan­nuksia voidaan jakaa useam­malle vuodelle.  Se on helppoa, kun on olemassa kokonais­suun­ni­telma, jonka avulla työvaiheet voidaan suunni­tella ja jakaa osiin.  Myös itse tekemällä säästää.  Suosit­telen kuitenkin esim. kiveysten ja muurien tekoon ammat­tiapua, jos niitä ei ole tehnyt aikai­semmin.  Niiden korjaa­minen jälki­käteen on kallista puuhaa.

Sitten vaan nautitaan uudesta pihasta!