Ikivih­reiden kasvien suojaa­minen keväällä

Kotipuu­tar­hu­reille kevät on uuden kasvu­kauden aloit­ta­misen juhlaa! Aurin­gon­pil­kah­dukset kevähan­gilla nostava hymyn suupieliin ja pikku­hiljaa taimi­kyl­vökset tuovat tutusti multaa kynsien alle. Aurinko on IHANA, mutta alkukevät on usein hankalaa aikaa ikivih­reille kasveille, kuten havuille ja alppi­ruusuille, jotka alkavat herkästi haihdut­tamaan vettä lehdistään ja neulai­sistaan lämmit­tä­vässä aurin­gon­pais­teessa .  Yhtey­tä­mis­pro­sessi siis pyörähtää käyntiin.  Jos pihallasi on näitä ikivih­reitä kasveja nyt on jo pikku­hiljaa kiire suojaamaan ne kevätau­rin­golta! 

2014-11-21 15.34.33Havut ja alppi­ruusut ovat kasveja, jotka haihdut­tavat vettä myös talvi­kau­della. Mitä aurin­koi­sempi paikka ja vielä sopivan tuulinen sää, sitä suurempaa on veden haihtu­minen. Useilla havukas­veilla ja varsinkin alppi­ruusuilla juuristo on lähellä maanpintaa eli talvi­kau­della niiden juuris­toalue jäätyy kokonaan ja jääty­neestä maasta kasvi ei pysty ottamaan vettä lehtien tai neulasten kautta haihtuvan veden tilalle.  Juuris­toa­lueen jääty­mistä voidaan hidastaa esim. kasaa­malla pakkas­lunta kasvin alle tai käyttä­mässä esim. talven­suo­ja­tur­vetta alppi­ruusujen juuris­toa­lu­eella. Nuorten havupuiden juuristo on vielä melko pinnassa ja nekin tarvit­sevat suojaa kolmena-neljänä ensim­mäisenä keväänä istutuk­sestaan ennen kuin ovat kasvat­taneet juuris­tonsa syvem­mälle.

Jotta keväinen kasvien varjostus onnis­tuisi suht helposti, kannattaa varjos­tus­kan­kaiden tukike­hikot rakentaa valmiiksi jo syksyllä.  Itselläni tämä on muutaman kerran syksyn kiireissä unohtunut ja kokemuksen syvällä rinta­ää­nellä voin sanoa, että ei ole kovin kivaa yrittää porata umpijäiseen maahan jonkin sortin reikää, johon tukike­hikon kepit saisi upotettua… Tähän tukike­hikkoon sitten kiinni­tetään varjos­tus­kangas, joka suojaa kasvia kevätau­rin­golta. Usein tuollainen varjos­tus­kangas muodostaa niin ison pinnan että jos tukike­hikko ei ole tukevasti maassa kiinni on vaarana, että koko hoito lentää kovalla tuulella pois paikoiltaan ja huonoim­massa tapauk­sessa vahin­goittaa myös varjos­tuksen kohteena olevaa kasvia.

7varjostuskangas-saKun kasveja lähdetään suojaamaan varjos­tus­kan­kailla, on tärkeää huomioida, että kankaan materiaali on hengittävä ja  tarpeeksi suojaava.  Halla­harsoa ei saa käyttää missään nimessä, sillä sen ideana on kerätä alleen lämpöä eli halla­har­solla keväta­ha­vasta kärsivän kasvin tilaa pahen­netaan entisestään. Säkki­kangas tai vihreä kudottu muovi­kangas ovat varjos­tukseen sopivia materiaaleja.Kevätauringon vahinkoja estää myös syksyllä tehty syyslan­noitus, sillä se sisältää fosforia ja kaliumia, joiden puutos altistaa kasveja herkästi keväta­havan tuhoille. Kevät­suo­jauk­sesta puhut­taessa ei saa unohtaa ryhmä­ruusuja.  Kevään aurin­koiset päivät voivat olla ruusujen suojai­sessa kasvu­pai­kassa todella lämpimiä ja näin ruusujen kasvu saattaa lähteä liian aikaisin käyntiin. Yöt ovat kuitenkin vielä kylmiä eli pakkasta esiintyy ja heränneet silmut ovat vaarassa paleltua.  On myös perennoja, joiden suojaa­mi­sesta tulee huolehtia esim. neilikat ja sammal­leimu. Nämä kasvavat yleensä kivik­ko­pen­kissä, joka on pihan aurin­koi­sim­massa paikassa eli niiden kevät­suo­jaa­miseen kannattaa kiinnittää myös huomiota esim. lisää­mällä alueelle lunta tai suojaa­malla kasveja havunok­silla.

Kangas kiedotaan kasvin ympärille ja huoleh­ditaan siitä, että myös kasvin latva on suojassa.  Kangas kannattaa kiinittää paikoilleen sitomalla.  Suoja­kankaat poistetaan vasta sitten kun kasvien juuris­tolaue on varmasti sulanut.  Tätä sulamista voidaan edistää kaste­le­malla juuris­toa­luetta käden­läm­pöi­sellä vedellä. Varjos­tus­kan­gasta kannattaa varata kasvin ympärille niin reilun kokoinen kappale, että sitä on “varalla” hangen päällä.  Näin se riittää suojaamaan myös kasvin alaoksat lumen sulaessa.

Kuvat: Motonet ja Prisma

varjostuskangas 1

Kuvat: Motonet ja Prisma

Jos kaikesta suojaa­mis­yri­tyk­sestä huoli­matta käy niin, että kasvit pääsevät kuivumaan, voi niitä suihku­tella havupuu­bal­sa­milla, joka sisältää mm. typpeä ja amino­happoja ja auttavat korjaamaan synty­neitä vahinkoja.  Ne oksat, jotka eivät enää herää, poistetaan leikkaa­malla.  Havukas­veista mm. tuija menee usein keväällä ruseh­ta­vaksi, mutta korjaantuu kevään edetessä.

Yleisimpiä virheitä ikivih­reiden kasvien talvi­suo­jauk­sessa:

  1. Ollaan myöhässä suojauksen kanssa eli ei huomioida sitä, että jo helmikuun aurin­koiset päivät saavat ikivihreät kasvit haihdut­tamaan vettä.
  2. Kasvin tukah­dut­ta­minen väärän­lai­sella varjos­tus­kan­kaalla esim. halla­harso tai kasvi on pakattu liian umpinai­seksi.  Musta muovi­säkki ei ole varjos­tusta varten!
  3. Talvi­suojaa ei ole puhdis­tettu lumesta ja kasvi vaurioituu painavan lumen alla.  Tämä kannattaa huomioida esim. säkki­kankaan kanssa, joka kastuessaan muuttuu paina­vaksi ja siihen tarttuu muutoinkin lumi hyvin herkästi.  Varjos­tus­kan­kaita kannattaa siis ravis­tella lumet­to­miksi, jos niissä on paljon lunta.
  4. Kiireh­ditään poistamaan talvi­suojaus ennen kuin routa on sulanut eli kasvi haihduttaa, mutta ei saa juurillaa vettä tilalle
  5. Kasvia ei muisteta kastella.  Ikivih­reiden kasvien juuris­toa­lueen sulamista voidaan nopeuttaa kaste­le­malla sitä käden­läm­pöi­sellä vedellä ja näin parantaa kasvien vesiti­lan­netta.  Havujen kevätoloja voidaan helpottaa myös reippaalla kaste­lulla syksyllä ennen maanpinnan jääty­mistä.  Näin niiden vesiva­rastot ovat “täynnä” tulevaa kevättä ajatellen.
1 kommentti
  1. Satu Kukkaiselämää says:

    Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen autuaasti unohtanut suojata viime kesänä hankkimani kolme pientä valko­kar­tio­kuusta… Suojat on hankittu, mutta ovat edelleen autotal­lissa. Kääk!

    Vastaa

Kirjoita kommentti

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *