Puutar­ha­kausi 2016

 

Eletään vuoden pimeimpiä aikoja ja puutarha on talvi­le­volla. Voisi kuvitella, että kaikki puutar­haih­mi­setkin tekevät samoin, mutta näinhän se ei todel­li­suu­dessa ole, sillä talvi on mitä parhainta aikaa suunni­tella ensi kevään ja kesän pihahommia. Nyt on hyvä aika ottaa esiin kesällä napsitut valokuvat ja miettiä mihin raken­nettaan uutta ja tehdään strategiat vanhojen kasvus­tojen leikkaa­miseen ja jakamiseen.  Kuusiaitoja saa jo leikata ja ihan pian putoavat posti­luu­kusta uuden puutar­ha­vuoden ensim­mäiset siemen­ka­ta­logit.  Eikä siihenkään ole kuulkaa enää pitkä aika, että ensim­mäiset taimi­kas­va­tusta vaativat taimet puskevat mullan­pintaan taimi­lamp­pujen valossa.

Tähän kesään on mahtunut monen­laisia tunteita.  Alkukesä meni itkua tihrustaen, kun isot alueet peren­na­pen­keissä oli kuolleita.  Eniten kirpaisi usean kurjen­polven menet­tä­minen.  Toisaalta peren­na­penk­kiini nousi muutamia sellaisia kasveja, kuten alppi­tähti (Leonto­podium alpinum), joiden olin luullut hävinneen penkeistäni.  Iso menetys oli se, että jostain syystä koris­teo­me­na­puuni (Makamik) ei kukkinut ollenkaan.  Luulempa, että ensi keväänä on kevät­ruis­ku­tuksen aika. Toisaalta ruukussa kasvat­tamani syyssy­rikkä (Buddleja davidii) kukki loppu­kesänä upeasti ja täytti pienen pihamme amiraali- ja neito­per­hosten parvella.

Kaiken kaikkiaan puutar­han­hoito on kyllä vuosien varrella opettanut tällai­selle hetimul­le­kaik­ki­tänne – tyypille läjäpäin kärsi­väl­li­syyttä.  Eniten sitä kärsi­väl­li­syyttä varmaankin koeteltiin istut­tamani likus­te­rin­sy­reenin (Syringa reticulata )kanssa, jonka kukintaa ”sain” odottaa vaati­mat­tomat viisi kesää.  Jokaisena kukki­mat­tomana vuonna oli vaan nöyrästi todettava, että ehkä ensi kesänä.  Kun se ”ensi kesä” sitten lopulta tuli,  niin tuijot­telin pientä puutani melkein kyyneleet silmissä koko kukinnan ajan. Varmaan jokai­sella teillä lukijal­la­nikin on ollut omassa puutar­has­sanne näitä saman­laisia ilon ja surun hetkiä – niitähän ei ymmärrä oikeasti kukaan muu kuin toinen ”puutar­ha­hullu”.

Ensi kesä siis tulee – se on varma!  Nyt kuitenkin nautitaan hetki joulu­na­jasta, takka­tu­lesta ja pehmeästä lumesta ja vuoden vaihteen jälkeen pääsemme selai­lemaan uusia siemen­luet­teloja ja uutuus­pe­ren­nojen listoja.  Voin jo nyt tunnustaa, että jotain kivaa uutuutta tulee ihan varmasti testat­ta­vaksi ensi kesänäkin.  Ihastuin toisaalta tuohon syyssy­rikkään niin kovasti, että taidanpa tilata ensi kesäksi toisenkin taimen ja kokeilla saisinko sen talveh­timaan maassa kunnon talvi­suo­jauk­sella.  Nythän se tämän kesäinen pinkki ihanuus asustaa ruukussaan pihava­ras­tossa ikkunan edessä.  Täytyy vain muistaa kastella sitä säännöl­li­sesti ja toivoa parasta.  Ainakin tällä viikolla, kun kävin sitä kaste­le­massa, se oli vielä hengissä!

Oikein rauhal­lista ja leppoisaa joulun­aikaa teille kaikille! t. Minna

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *